Browsing Tag

wellness

Wellness Yummy

Leipä joka hymyillyttää

Yhteistyössä: Gateau

 

Yksi asia josta en kieltäydy on leipä. Eih väärin, ei nimittäin mikä tahansa leipä, vaan  h y v ä  leipä.

Blogiani pidempään seuranneet tiedättekin jo etten ole kieltäytyjä-tyyppiä. Syön kaikkea, kohtuudella. Vaadin kuitenkin ruualta makua, laatua ja jopa elämyksellisyyttä. Ruoka on mulle paljon enemmän kuin polttoainetta.

Matcha-latte kyllä maistuu mutta sadoista ja taas sadoista ruokavillityksistä on nykyään vaikea pysyä kärryillä. Ton-ton-ton ruokavalio saa mun karvat pystyyn ja mielummin syön suomalaisia mustikoita kuin Perusta tuotuja goji-marjoja. Suosin kotimaista ja otan isovanhemmistani paljon mallia, joskin lihasoossit ovat kotikeittiössäni yhä useammin kasvisversioita.

Mutta mikä sitten tekee siitä leivästä hyvän?

Sen taikina tietty. Parhaimmalle maistuvat leivät joiden taustalla on käsityö, vuosikymmeniä vanhat perinteet ja puhtaat raaka-aineet. Yksinkertaista? Ehei! Veden ja taikinoiden lämpötiloja mitataan ja varmistetaan, että ympäristötekijät ovat leivonnalle otolliset. Juureen tehtyjä leipiä kohotetaan pitkään, jonka jälkeen ne paistetaan arinauunissa. Sanapari juureen leivottu saa ison hymyn kasvoilleni joka kerta sen kuullessani.

Hyvän leivän tunnistaa myös siitä, että leipurin kädenjälki näkyy. Huomisen leipä voi tulla uunista erimuotoisena kuin tänään, ja se on merkki hyvästä. Leipurin päivän fiilis saa pitää näkyä!

 

Pompin innosta kun huomasin että alakertaamme on aukeamassa Ruotsin reissuilta tuttu leipomo nimeltä Gateau. Gateaun logo oli hauskuudestaan johtuen jäänyt mieleeni hyvin, kuten myös sen leivät. Ruotsissa jo vuodesta 1937 toiminut leipomo on saapunut Suomeen ja se tunnetaan nimen omaan pitkistä perinteistään.

Töölöntorilla aamutakissa viuhahteleva tyyppi olen siis minä. Onneksi pyjama-look on ollut muodissa jo hetken ja Gateaun nauravainen henkilökunta tunnistaa jo meikäläisen!

Meidän ei Markun kanssa tule keitettyä kotona kahvia, joten niinä aamuina kun kahvihammasta todella kolottaa, on apu lähellä.

Pääkaupunkiseudulta löytyy jo peräti 13 myymälää. Kaikki jauhot tulevat suoraan Lahden myllystä ja leipomo sijaitsee Helsingin Sörnäisissä, josta joka aamu tuoreuttaan höyryävät lähetykset saapuvat myymälöihin.

 

Leipä on viime vuosina saanut ylleen pahiksen viitan. Turhia hiilareita ja vaaleaa mössöä, sanotaan.

Värikkäät kasvispainotteiset ruuat kuuluvat arkeeni, ja niin tekee leipäkin. Vatsani tykkää (ja toimii) ja päivän kuidun saannista tulee pidettyä huolta ihan vahingossa. Jos kysytte vinkkejäni ravitsemukseen liittyen, niin kärkisijoille pääseekin juuri yes girlin puolelle kirjoittamani kuituhehkutus.

Kuitu on vatsan paras kaveri! Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja. Vaikka kuitu ei imeydy, on sillä lukuisia tehtäviä meidän ruoansulatuskanavassa. Se lisää myös kylläisyyden tunnetta, hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja sitoo sappihappoja alentaen veren kolesterolia.

Arkena valkkaan Gateaun hyllyltä kuitupommeja eli ruisrevittyä sekä kauraleipää. Viikonloppulempparini ovat ovat Grand Blanc, sekä sen pikkusisko Petit Blanc. Tunnistatte meikän kaupungilla laukusta sojottavasta patongista aina silloin kuin meille on tulossa arvovaltaisia vieraita, kuten tällä viikolla mummini. Joskaan emme mummin kanssa malttaneet odottaa patongin kanssa kotiin saakka vaan haukkailimme ratikassa suoraan patonkipussista ja jätimme jälkeemme kasan leivänmuruja. Siivoojille pahoittelut!

Leivän murut, eritoten kuoresta johtuvat, ovat muuten merkki hyvästä. Keittiömme lattia kaipaa rikkaimuria joka kerta kun leipää on leikattu, mutta tuo on pikku vaiva niistä makuelämyksistä. Kunnon kuori on paras osa leipää, eikö?

Leivänmurut ja kuidut siis kunniaan!

 

Arki on meillä monilla kiireistä. Sitä en ainakaan minä voi kieltää!

Itsetehdyt eväsleivät olisivat ideaali juttu, mutta useimpina päivinä aivan turhan kunnianhimoinen tavoite. Joogaan juostessani voin napata valmiiksi täytetyn leivän, lempparini ovat Gateaun täytetty maalaispatonki sekä lämminsavulohella täytetty ruisleipä.

Viime vuosien trendituotteet välipalaosastolla ovat olleet kaikenlaiset protskupatukat, mutta meikäläinen tarttuu enemmin vanhaan kunnon leipään kuin keinotekoiseen patukkaan. Haluan tietää mitä syön!

Joogaa tai muutakaan sporttailua ei kannata mielestäni tehdä typötyhjällä mahalla. Puolikas leipä ennen joogaa ja jäljelle jäänyt tunnin jälkeen on hyväksi toteamani kaava.  Tunnin jälkeen ei tule ruokakaupassakaan himoittua mitään turhaa, suklaapatukkahyllyn kaverit saavat ihan rauhassa huudella perääni.

Leivän kanssa kannattaa relata. Päälle rehellistä voita tai vaikkapa punajuurihummusta.

Gateau on tuonut mun arkeen luksusta ja se jos jokin on hyvinvoinnille tärkeää. Ravintoladinnerit ovat ihania mutta syömisessä on oltava iloa eritoten arkena.

Luksusta on myös valmiista kakuista ja pullista nauttiminen, joita kyllä pyrin rajaamaan lähinnä viikonlopuille. Huushollissamme laitetaan ruokaa joka arkipäivä, mutta leipomisen jätämme mieluusti muille. Haluamme nauttia täysillä toisten valmistamista herkuista ja pääsiäispöytään olenkin jo tilannut passion-vadelmakakun sekä kuuluisan Gateau cheesecaken. 2 eri kakkua kätevän pienessä koossa, because why not!

Ihanan töhnäiset korvapuustit mussutan mieluiten sunnuntai-aamuina sängyssä tai pitkän ja rennon kävelylenkin päätteeksi.

Joogaa eikä syömistä pidä ottaa liian vakavasti. Elämme täällä kuitenkin vain kerran!

Vika pro-tip leivän säilytykseen tulee vielä tässä: taikinajuureen leivottu leipä säilyy parhaiten paperipussissa, jonka päälle laitetaan muovipussi. Paperipussi imee kosteuden, jolloin kuori jää rapeaksi, muovipussi taas pitää huolen siitä, että kosteus jää leipään säilyttämään sen mehevänä. Ruis-, kaura- ja saaristolaisleivät vaan paranevat ajan kuluessa.

Minkälainen on teidän lempparileipä? Tumma, vaalea, sitkeä vai pehmoinen?

Meikän on mahdotonta päättää, mutta onneksi ei tarvitsekaan!

Leivänmuruista viikonloppua kamut!

 

x,

Petra

 

 

Kiitos kuvista: Kriselda & Markku

 

Heartbeats Wellness

Uusi Heartbeats Rutiini: Huumaava Hierontaöljy

* yhteistyössä Weledan kanssa

Jos jostain sytyn niin se on rutiineista.

Pidemmillä reissuilla tulee oikein ikävä kotia ja omia arjen kiemuroita.

Kotona löytää yöllä pimeässä tiensä veskiin ja aamulla on aina tarjolla omaa detox-juomaani. (tarjoilijakin on tuttu ja oikein hyväksi todettu, hänen nimensä on Markku) HA!

Rutiinit siivittävät elämääni etenkin talviaikaan ja koska sitä kohti taas lujaa mennään, niin ajattelin vinkata yhdestä uudehkosta tavastani, josta on tullut mulle ehkä hieman yllättäenkin spesiaalitärkeä.

Olen alkanut käyttämään yllä olevaa suihkugeeliä rankimpien treenien jälkeen. Näitä on rehellisesti kertynyt lähiaikoina aika minimaalinen määrä, mutta haitanneeko tuo. Hitaasti hyvää tulee, kuuluu sanontakin.

Se miksi käytän tätä erityisesti juuri sporttailun jälkeen johtuu tuotteen sisällysluettelosta (joka on muuten 100% luomulaatuinen). Tässä Weledan suihkugeelissä on nimittäin arnikkia. Heiii hetkonen hetkonen, että siis mitä? Arnica flower on kukka joka kerätään Romanian karpaateilta ja aikaisimmat dokumentoidut maininnat tästä kasvista ovat peräisin 1100-luvun mystikon ja parantajan Hildegard Bingeniläisen kirjoituksista. Kasvin sanotaan hoitavan venähdyksiä ja kolhuja, lievittävän jumiutuneita lihaksia, vähentävän särkyä ja esimerkiksi nivelten kiputiloja.

Arnikkikasvista saatavan uutteen sanotaan edistävän ihon aineenvaihduntaa ja vaikuttavan antimikrobisesti.

Mielenkiintoista sanon minä!

Suihkugeelin tuoksussa on aitoa rosmariinia ja laventelia. Tunnen oloni (ja lihakseni) suihkun jälkeen vireämmäksi.

Huipputuote siis mutta sitäkin rakastuneempi olen alta löytyvään saman sarjan Arnikki-hierontaöljyyn.

AHHHHHHHH! Olen täysin koukussa tähän uuteen rutiiniini, josta kerron nyt lisää!

Käyttötapoja öljyllä on nimittäin vino pino perinteisen hieronnan lisäksi.

Jo vuosia sitten eräs akupunktiomies suositteli tätä arnikkiöljyä revähtäneeseen pehvaani. Sittemmin luin että öljy on paras apu mustelmiin ja ajattelin että tämä voisi toimia guashan ja kuivakuppauksen jälkeiseen öhmmm “tilanteeseen”.

Unohdin asian kunnes sain ihan sattumalta Weledalta tuotteen testattavaksi. BINGO! Weledan laadun tiesin olevan taattua huipputasoa ja heidän Skin Food -rasva on aina yöpöydälläni. Parasta korpuille jalkapohjilleni!

Öljyn ensitestaus vakuutti heti.

Se tuntui herättävän kaikki aistini ja toisaalta illalla taas rahouittavan. Se ei ole liian paksua eikä laimeaa – imeytyy ainakin omaan ihooni tosi hyvin. Tuoteseloste kertoo, että öljyssä on eniten auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä sekä sitä kuuluisaa arnikkiuutetta.

Tykkään aamuisin tehdä pienen joogaharjoituksen. Joinain aamuina se on ennemminkin muutaman minuutin pituinen venyttelyhetki, joinain taas noin vartin pituinen miniflow. Laiskimpina aamuina venyttelen sängyssä ja se onkin ykkösvinkkini kaikille venyttelykammoisille. Yön jälkeen ainakin meikäläisen kroppa on aika jumissa ja öljy toi tähän rutiiniini ihanasti helpotusta.

Öljyllä voi  siis valmistella kehoa urheilusuorituksiin verenkiertoa tehostavalla hieronnalla tai jäähdytellä treenin jälkeen laventelin ja rosmariinin eteeristen öljyjen stimuloivassa tuoksussa.

Aistini pitävät erityisen paljon tästä melko vahvasta ja huumaavasta tuoksusta. Kroppani osaakin nykyään yhdistää sen liikkumiseen tai rauhoittumiseen.

Yhdestä öljystä on moneen tarkoitukseen ja tässä niistä omat lempparini.

Tykkään monikäyttöisistä tuotteista ja sitä tämä öljy todella on.

WELEDA ARNIKKIÖLJY 

♡ hieron pyörivin liikkein aamujoogaa ennen suurimmille lihaksille. Ah se lämmön tunne!
♡ suihkun tai kylvyn jälkeen jumittuneille lihaksille. Tästä olen saanut aidosti apua jumitiloihin!
♡ sheivauksen jälkeen säärille
♡ guashan/kuivakuppauksen jälkeen selälle
♡ mustelmia hoitamaan. Byebye kehon mustelmat! (olen expertti törmäileen kintuillani matalien pöytien kulmiin)
♡ ennen nukkumaanmenoa jalkapohjiin ja polvien niveliin. Kärsin kylmistä jaloista joten tämä tekee niin hyvää!
♡ paras reissukaveri koska pienempi pullo on kooltaan 100ml. Öljy rahoittaa tuoksullaan muun muassa lennolla ja on kätevä jos viereen sattuu henkilö, jonka dödö on pettänyt pahemman kerran.

Näiden lisäksi on tiestysti ihanaa, että tuote silottaa ihoa ja lisää sen elastisuutta ja kiinteyttä. Tuoksu tosiaan on äärimmäisen rauhoittava ja Markkukin tykkää kun se ei ole sellainen överityttömäinen vaan ihanan yrttinen. Tulee kuulemma mieleen kesälomamme Toscanan villan laventelipolut.

Öljyä löytyy ainakin Ruohonjuuresta, Stockalta ja Sokokselta. Tuote on dermatologisesti testattu, eikä ärsytä ihoa. Se ei sisällä synteettisiä säilöntäaineita, tuoksuja ja väriaineita eikä mineraaliöljypohjaisia raaka-aineita. Lisätietoa voit lukea vielä täältä.

Ja vielä yksi vinkki: jos kotitaloudessa asuu muitakin kuin sinä, niin tässä on mitä parhain keino saada puhuttua itsellesi hyvä selkähieronta tai pari. Ja tietysti aina voit yllättää toisen pitkän työpäivän tai rankan treenin jälkeen.

Ehkä tästä tulee sunkin uusi lempirutiini!

Rentoa viikonloppua tyypit!

Tänään vedelläänkin detoxin vikaa päivää ja olo on nyt jo kuin voittajalla. I DID IT!

x,

Petra

Heartbeats Travel Wellness Yummy

Säästövinkki Lomalle

<< NYC aamupala 3,5€ >>

Vaikka kesälomakausi on jo ohi, niin ajattelin silti kirjoittaa yhdestä reissunaisen vinkistäni.

Olen vinkkityttöjä! Parhaat huulipunasävyt, hampurilaiset, puhelimenkuoret, yleiset vessat you name it – meikäläinen vinkkailee niistä perheelle ja ystävilleni ja blogin kautta muillekin halukkaille. Tiedättekö sen ilmiön, kun kysyt vaikkapa koulukaveriltasi hänen t-paidastaan ja vastaus kuuluu kutakuinkin näin: “Ässhhhh en vitsi muista ollenkaan, tämä on jo sen verran vanha.” Oikeasti paita on ostettu edellisellä viikolla Forumin Monkista mutta tyyppi vaan ei halua JAKAA VINKKEJÄ. Vinkkejä eli rakkautta. Sama asia melkeinpä jos multa kysyt 😉

PÖH, en siedä sellaista lainkaan!

Mutta mennääs siihen vinkkiin.

Lomallahan kuuluu relata.

No big news here!

Kuuluu laiskotella, juoda mimosa (tai kaksi) aamupalaksi jos siltä tuntuu. Ottaa taksi hotellille jos jalat ei yksinkertaisesti enää pitkän päivän jälkeen kanna.

Tällaiset kivat jutut maksavat maltaita. Riippuen toki maasta. Reissaaminen ylipäänsä on kallista ja nykypäivän some-meininki saa odotuksemme pilviin.  *haluan sellaisen kuin siinä ystäväni/lempibloggaajani kuvassa

Isoissa kustannuksissa voi luonnollisesti säästää paljon kun tekee työnsä hyvin. Lennot ja asumus on usein iso kuluerä ja siksi niitä tuleekin vertailtua paljon ja suosittua airbnb-kämppiä.

Määränpäässäkin saa tehtyä pieniä toimenpiteitä, jotka viikonkin mittaisella lomalla säästävät pitkän pennin. Nyt puhun ravintolaruuasta. Ihanat aamupalapaikat ovat lemppareitani ja niissä kävisin mielelläni loputtomiin. Hintavissa kaupungeissa kuten New Yorkissa, Lontoossa tai Zürichissä tipahtaa usein penkiltä aamiaislaskun summasta. Helposti 30€ henkilö. Ouch. Illallispaikoista puhumattakaan..

Toki joskus tyyris aamupala on jo enemmän brunssimainen mutta usein nälkä hiipii kyllä jo lounaaksi takaisin. Joskus taas aamiainen kuuluu hotellin hintaan ja siitä kannattaa tietysti nauttia.

NYC:n viime reissulla löysimme yhden pikku helmen, joka ei kadulle päin näyttänyt lainkaan houkuttelevalta. Perus deli vähän ällöttävän näköisillä buffa-pöydillään. Yksi osio osui kuitenkin silmiimme juuri oikeaan aikaan ja se oli aamupalapuuro.

Tämä kuvan iso puuro tuoreilla marjoilla on itse kokoamani, joten sain juuri mitä halusin. Kookosmaitoon keitetty kaurapuuro, kasa erilaisia tuoreita marjoja ja kookoslastuja. Kylkeen vielä kananmuna. Ja hintalappu 4dollaria eli sen vajaat nelisen euroa.

YES PLEASE!

Nuuhki missä paikalliset käyvät. Jos asut hotellissa ja kyselet raflavinkkejä, niin älä välttämättä pyydä henkilökunnan normivinkkejä vaan kysy missä he (respan tai conciergen työntekijät) käyvät ITSE!

Usein näin löydät ne helmistä parhaimmat!

Olen kuullut että jotkut reissaavat jopa sellaisen pikkuisen blenderin kanssa, jotta voivat väsätä omat smoothiet. Ihan hyvä idea esimerkiksi jollekin pidemmälle kuukauden get awaylle vaikkapa balilaiseen airbnb-kämppään, mutta taidan sitä reissua odotellessa vielä tyytyä perinteisiin puuropusseihin, näihin deli-löytöihin, seurata paikallisten perässä ja silloin tällöin pistäytyä ihanaan instagram-arvoiseen paikkaan, jossa sohvat ovat vaalenpunaista samettia ja annokset niin kauniita, ettei niitä viitsisi syödä 🙂

Ah, tulipa taas reissukuumeinen olo tämän myötä. Tässä kuussa on onneksi luvassa eräs kiva pyrähdys, johon lähden iskäni kanssa <3

x,

Petra