Style Travel Wellness

Dream It Believe It

heartbeats_petrakorpi_nyc_rooftop10heartbeats_petrakorpi_nyc_rooftop12heartbeats_petrakorpi_nyc_rooftop9heartbeats_petrakorpi_nyc_rooftop8heartbeats_petrakorpi_nyc_rooftop11Tahmea.

Tänään oli jotenkin tosi tahmea päivä.

Turhaannuin etenkin harmaasta kelistä, kylmästä tuulesta ja loskasta.

Mikään ei mennyt putkeen, enkä meinannut saada oikein mitään aikaiseksi, mistään tarrattua kiinni. Siihenkös vasta turhaantuu kun on yleensä 10 rautaa tulessa.

Kun tällainen fiilis meinaa ottaa vallan ja maalata koko päivän harmaaksi, kiskaisen lenkkarit jalkaan ja lähden kävelylle. Joskus kokonaan ilman puhelinta, toisinaan kuuntelen sillä musaa tai podcasteja. Kävellessä ajatus selkeentyy ja osaan laittaa asiat taas oikeaan mittasuhteeseen.

Tiedän, tiedän, ootte kuulleet kävelyistäni jo monet kerrat.

Ihanan rauhoittavaa ja pienikin hiki nyt tekee aina ihmeitä.

Tänään en kuitenkaan meinannut saanut pehvaani ylös sohvalta, en sitten millään. Olin melkeinpä itkuisa, ties mitä hormonihässäkkää – kaikkihan oli ihan hyvin ja päivä oli tuikitavallinen.

PINNISTELIN JA PONNISTELIN itseni ylös sohvalta ulos. Tuntui että sää sai fyysisestikin pahan olon aikaan. Missä aurinko, missä valo, missä kevät kesä kärpäset ja jäätelö?

Kävellessäni kuuntelin Eminemiä ja Tracy Chapmania ja suunnittelin päässäni seuraavaa reissua. Tuuli niin maan perskeleesti, ja sitten samalla muistin kuinka aurinkolomalla seisovassa helteessä toivoo aina sitä pientä tuulenvärettä. Elämän paradoksi, joka on hyvä välillä tiedostaa.

Kotona selailin viime kerran NYC:n reissukuvia. Löysin nämä kattoterdekuvat ja inspiroiduin vihdoin kirjoittamaan teille ne NYC:n raflavinkit. (happi oli tehnyt taikojaan aivoilleni)

Ja ai niin, olin lukaissut tämän Vilman postauksen ja mietin kävellessäni vastausta kysymykseen “Mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan?”

Makaisin palmujen alla kookosvettä siemaillen? Lukisin ravintotieteitä? Tai ehkä jotain hyvää biografiaa? Reissaisin maailman ääriin (nyt lähtisin Cookinsaarille)? Opettelisin uusia kieliä? Auttaisin vähempiosaisia, etenkin pikkulapsia? Ottaisin koiranpennun (tai viisi)? Joogaisin ja nyrkkeilisin? Kävelisin paikasta toiseen? Rakentaisin pihalleni oman pikku kanalan? Olisin entistä paremmin läsnä perheeni, avopuolisoni ja rakkaimpieni kanssa?  Nauttisin hetkestä? Sukeltaisin? Maalaisin (maalata en osaa sitten laisinkaan)? Saisin lapsia? Söisin sateenkaaren värisiä salaatteja (luomua ja lähiruokaa kiitos!)? Ja pizzaa? Hommaisin valoisan kodin, jonne mahtuisi aina kaikki halukkaat? Kuuntelisin itseäni viisaampia? Veisin mummini Sisiliaan ja Alpeille laskettelemaan? 

Tekisin töitä joidenkin näiden edellä olevien asioiden parissa, jotka lienevät intohimojani? 

Jotain tällaista, ehkä?

Usein sitä unelmoi vaan niistä trooppisista lomista ja piña coladoista.

Tiedän kuitenkin että keskellä Cookinsaaria tulisi töitä ikävä jo varmasti alle kuukaudessa ja tätä kotimaatakin arvostaisi taas entistä enemmän. Ympyrä siis sulkeutuu tämän päivän osalta, vaikka se tosiaan vähän tahmea olikin.

Joka tapauksessa Suomen loskan jälkeen tuntuu nuo pilvenpiirtäjämaisematkin taas niin upeilta! Vaikka vaan pelkissä kuvissa, muistoissa ja unelmissa.

Reissut ovat asia, jotka saavat sydämeni aina sykkimään. Niitä kohti siis vuonna 2017!

Huomenna pysytään samassa aiheessa, tai siis kaupungissa, luvassa ne Ison Ompun raflavinkit.

Huomiseen siis pupuset!

x,

Petra

PS. Eiks ookkin hauska tuo päälläni liehuva Addun hamonen? Ehkä laitan kolmet villapitkikset alle ja tuon huomenna päälleni kelejä uhmaten. HA!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Miss M
    January 13, 2017 at 09:14

    Tosi hyvä postaus taas, kiitos! Tunnistan fiiliksen täysin ja jostain syystä se on ollut enemmän ja vähemmän läsnä koko (lähes kaksiviikkoisen) alkuvuoden. Välillä pitää oikein kysyä itseltä, että miksi nyt muka taas tuntuu niin harmaalta ja tahmealta. Kaipa se on tämä pimeys ja sen myötä lisääntynyt unen tarve.

    Reissujen suunnittelu ja sinnikkäästi vaan salille raahautuminen auttaa, ainakin hetkellisesti. Ja onhan valonkin joissa vaiheessa pakko lisääntyä, sitä odotellessa 🙂 ensiavuksi kokeilen sun edellisen postauksen helppoa leipäreseptistä, sen on pakko piristää! Hyvää viikonloppua 🙂

    • Reply
      Petra Korpi
      January 15, 2017 at 08:28

      Ihana Miss M! Kiitos kun jaoit fiiliksesi, se auttaa muitakin (kommenttisi lukevia) ja luulenpa että tuo on tässä se tärkein avain että osaa juurikin kysyä itseltään että mikäs tässä nyt on niin kamalaa ja harmaata.. Siihen päälle sportti + hyvä mutta terveellinen ruoka + luksustilanteessa pientä reissusuunnittelua. Eiköhän me selvitä kevääseen, lolll!

    Leave a Reply