Eilen tuli kuukausi siitä kun sanoin kyllä.
Taidetaan olla vähän huonoja tän kihlajutun kanssa, kuukausi kulunut ja facebookitkin vielä päivittämättä.
Oopsie!
Lieneekö osasyynä ne monet vuodet, jotka tässä on jo toisiamme pällistelty. Toisaalta taas tuntui alunperinkin siltä, että asiaa on kiva fiilistellä ensin vain kahdestaan. Koska siitähän koko hommassa on kyse, meidän kahden suhteesta.
Älkää ymmärtäkö väärin, kihlaus oli maailman ihanin juttu, mutta ei se kyllä rehellisesti sanottuna oikein mitään muuttanut. Sitoutuneisuus tulee sisältä, ja sormukset (jotka alkuun tuntui molemmista kuin joiltakin “roskilta” sormissamme) on sitten vain se pinnalla näkyvä osa ja tietty keino kertoa ulos päin, mitä sisällämme tunnemme.
Vanhanaikainen, hieno tapa.
2 = 1.
Luin jostain, että jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kaisloista ja hampusta punottuja sormuksia avioliiton merkkinä. Sormusta käytettiin jo tuolloin vasemman käden nimettömässä, koska tuosta sormesta uskottiin virtaavan sydämeen asti ulottuva verisuoni. Sormuksen pyöreä muoto symboloi ikuisuutta, päättymättömyyttä.
Markun kanssa on tallattu yhdessä ylä- ja alamäkeä viitisen vuotta. Kliseistä, tiedän, mutta löysimme kai molemmat toisistamme sen “oikean”. Markku on paras kaverini ja vielä paljon sen päälle. Elämäni erityisin ihminen, jonka kädenpuristus, katse ja iho on huumeeni (eikä ne 10++ kokkaustaidotkaan ole pahitteeksi).
Itse kosinta oli TÄYSI ylläri. “Ei todellakaan tule tapahtumaan ällöromanttisesti, eikä ainakaan missään tapauksessa ulkomailla reissussa”, näin olen vastannut uteliaiden kyselyihin jo monen vuoden ajan.
Kunnes…
Pariisissa heinäkuisena kesälomapäivänämme Markku käyttäytyi vähän “erikoisesti” (eli ihan perus settiä Markulta). Osteli keskellä kirkasta päivää muun muassa tuikkuja ja mansikoita suoraan silmieni edessä. Niin överi ilmiselvää, etten olisi ikimaaaaailmassa uskonut mitään tapahtuvan ainakaan silloin.
Koska käytökseni iltamyöhäisellä on useimmin verrattavissa eläköityneeseen mummeliin, oli Markulla nytkin haastetta pitää meikä hereillä suunnitelmansa mukaisesti, eli melkeinpä puoleen yöhön saakka, hah! Kaikki meni kuitenkin lopulta juuri kuten piti, vaikka meikäläinen hiippailikin tyylikkäästi jo yökkäri päällä kun toinen polvistui.
En oikein osaa nyt kirjoittaa asiasta enempää. Tällaista on vaikeaa saada “paperille”.
“We were together.
I forget the rest.”
-Walt Whitman
Jos teillä on mielen päällä kysymyksiä joista erityisesti haluaisitte kuulla, niin antakaa palaa 🙂
x,
Petra
PS. <3
PPS. Häistä ei ole hajuakaan. Mitään bridezillaa meikästä ei ainakaan saa!
Ihana postaus, ja ah miten romanttista – Pariisissa! Hauska kuulla ettei mikään kuitenkaan muuttunut, blogista (ja snäpistä) kun on saanut sellaisen käsityksen että ehdit jo tapahtumaa odotella. Luo helpotusta meille, jotka vielä odottelemme 😉 ja haha, jos oma poikaystäväni joskus eityy kosimaan, homma kaatuu varmaan just siihen että mä olen jo nukkumassa! 😀 Nimimerkillä toinen mummo. Joka tapauksessa, kuten sanoit, hieno perinteinen tapa. Ja onhan se kiva näyttää muillekin, että tässä ollaan ja pysytään. Onnea vielä lovebirds <3
Author
Ihanan ihana Miss M, kiitos onnitteluistasi! kuulostaa pelottavasti ihan samalta kuin meidän meno 😉 😉 Hyvää tuleekin vähän odotella, eikös ne niin sano! Ja hyvä kuulla että joukossa on muitakin mummoja <3 <3 Ootko myös vastaavasti samanlainen aamuvirkku kuin meikä? Useimmin se on ihanaa kun aamusta on saanut jo niin paljon aikaan, mutta parhaimmat jatkopirskeet ym missaan kyllä JOKA IKINEN kerta. Lolz!
Haha kyllä! Aamuvirkkuus, story of my life 😀
Author
Same story here! 😅
Olipas kiva kihlajaiskertomus! Ja itse olen samaa mieltä, mekin pidimme vuosi sitten kihlautumista ensin hetken ihan omana ja vain lähipiirin hykerryttävänä asiana :).
Millaiseen sormukseen päädyit? Kiitos Petra blogistasi, se (eli siis sinä) on inspiroinut minua jo monesti!
Author
Kiitos Emmi sanoistasi, sait ison hymyn huulilleni 😗 Niin äly makeeta että maltoitte fiilata asiaa ensin keskenänne ❤️ Ja niin, hommassa kävi niin ettei mulla ollut sormeni pelissä sormuksen suhteen lainkaan. Markku, suloinen lurjus, oli salaa hoidellut asian. Kurkkaa instaan niin näet kuvan (joka tosin hieman vääristää, sillä ihan niin valtava se ei ole) Hahh 🙂
Onnea kovasti ja kiitos kuin jaoit tämän kihlautumistarinan meille lukijoille 😘! Sun ajatukset tämän(kin) asian suhteen on vaan niin fiksut.. Tuntuu että just se pariskunnan oma fiilistely jää monella ihan taka-alalle kun asiaa ollaan heti postaamassa someen. Toki kukin tyylillään.. tässäkin asiassa ;)!
Author
Kiitos Laura ❤️❤️❤️ Osuit ihan naulan kantaan! Samaa mieltä ollaan täällä 😊
Ihana kertomus ja ihanat te 🙂 Ja niin kaunis sormus!!
Hyvä vaan juhlia ja ihmetellä lähipiirissä ennenkuin kertoo kaikesta julkisesti.
Author
❤️❤️❤️ kiitoshaleja suloinen Sanna!
Onnea suuresti 🙂 Ihana ja kaunis tarina. Blogiasi jo pidempään seuranneena, en voi muuta kuin kiittää sinua kaikista niistä inspiroivista vinkeistä ja arkea helpottavista ideoista, joita meille lukijoille täällä jaat. Tekstistäsi välittyy aito ja luonnollisella tavalla ihastuttava ihminen. Tulin tästäkin uutisesta todella hyvällä mielelle. Kaikkea hyvää teille! 🙂
Author
Anni! Kääks! Oot ihana ja sait mun silmät ihan kostumaan kommentillasi ❤️❤️❤️ Kaikkea hyvää myös sun syksyyn 😊
Ihana tarina ja ihana hetki varmasti ollut <3 Onnea vielä! Mäkin sain omalla mittapuullani kauan odottaa kosintaa, mutta nyt tuntuu, että sen aika oli juuri oikea 🙂 Ensi keväänä vihdoin sanotaan toisimme tahdon reilun 8 vuoden yhteiselon jälkeen. Ja tiedätkö, mulla oli ihan sama fiilis kihlauksen kertomisesta. Olisin halunnut huutaa ilon koko maailmalle, mutta sitten se jäikin meidän ja ystävien asiaksi 🙂
Author
Voi että, tulipa lämmin olo tuosta teidän ensi kevään yhteisestä päivästä <3 8 vuotta kun on yhteisiä hetkiä alla, niin jännityskin on varmaan sellainen maltillisempi - toki ihanan kihelmöivä. Kiitos Henna kommentistasi ja ihanaa syksyä!:)
Aivan ihana ! *sydänsilmäemoji*
Author
Lotta sulle takaisin sydän- ja sydänsilmäemojeja!