Heartbeats Style Wellness

YES, YES & YES

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_8Eilen tuli kuukausi siitä kun sanoin kyllä.

Taidetaan olla vähän huonoja tän kihlajutun kanssa, kuukausi kulunut ja facebookitkin vielä päivittämättä.

Oopsie!

Lieneekö osasyynä ne monet vuodet, jotka tässä on jo toisiamme pällistelty. Toisaalta taas tuntui alunperinkin siltä, että asiaa on kiva fiilistellä ensin vain kahdestaan. Koska siitähän koko hommassa on kyse, meidän kahden suhteesta.

Älkää ymmärtäkö väärin, kihlaus oli maailman ihanin juttu, mutta ei se kyllä rehellisesti sanottuna oikein mitään muuttanut. Sitoutuneisuus tulee sisältä, ja sormukset (jotka alkuun tuntui molemmista kuin joiltakin “roskilta” sormissamme) on sitten vain se pinnalla näkyvä osa ja tietty keino kertoa ulos päin, mitä sisällämme tunnemme.

Vanhanaikainen, hieno tapa.

2 = 1.

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_11Luin jostain, että jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kaisloista ja hampusta punottuja sormuksia avioliiton merkkinä. Sormusta käytettiin jo tuolloin vasemman käden nimettömässä, koska tuosta sormesta uskottiin virtaavan sydämeen asti ulottuva verisuoni. Sormuksen pyöreä muoto symboloi ikuisuutta, päättymättömyyttä.

Markun kanssa on tallattu yhdessä ylä- ja alamäkeä viitisen vuotta. Kliseistä, tiedän, mutta löysimme kai molemmat toisistamme sen “oikean”. Markku on paras kaverini ja vielä paljon sen päälle. Elämäni erityisin ihminen, jonka kädenpuristus, katse ja iho on huumeeni (eikä ne 10++ kokkaustaidotkaan ole pahitteeksi).

Itse kosinta oli TÄYSI ylläri. “Ei todellakaan tule tapahtumaan ällöromanttisesti, eikä ainakaan missään tapauksessa ulkomailla reissussa”, näin olen vastannut uteliaiden kyselyihin jo monen vuoden ajan.

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_2Kunnes…

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_3Pariisissa heinäkuisena kesälomapäivänämme Markku käyttäytyi vähän “erikoisesti” (eli ihan perus settiä Markulta). Osteli keskellä kirkasta päivää muun muassa tuikkuja ja mansikoita suoraan silmieni edessä. Niin överi ilmiselvää, etten olisi ikimaaaaailmassa uskonut mitään tapahtuvan ainakaan silloin.

Koska käytökseni iltamyöhäisellä on useimmin verrattavissa eläköityneeseen mummeliin, oli Markulla nytkin haastetta pitää meikä hereillä suunnitelmansa mukaisesti, eli melkeinpä puoleen yöhön saakka, hah! Kaikki meni kuitenkin lopulta juuri kuten piti, vaikka meikäläinen hiippailikin tyylikkäästi jo yökkäri päällä kun toinen polvistui.

En oikein osaa nyt kirjoittaa asiasta enempää. Tällaista on vaikeaa saada “paperille”.

“We were together.
I forget the rest.”

-Walt Whitman

Jos teillä on mielen päällä kysymyksiä joista erityisesti haluaisitte kuulla, niin antakaa palaa 🙂

x,

Petra

PS. <3

PPS. Häistä ei ole hajuakaan. Mitään bridezillaa meikästä ei ainakaan saa!

 

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply
    Miss M
    August 24, 2016 at 14:50

    Ihana postaus, ja ah miten romanttista – Pariisissa! Hauska kuulla ettei mikään kuitenkaan muuttunut, blogista (ja snäpistä) kun on saanut sellaisen käsityksen että ehdit jo tapahtumaa odotella. Luo helpotusta meille, jotka vielä odottelemme 😉 ja haha, jos oma poikaystäväni joskus eityy kosimaan, homma kaatuu varmaan just siihen että mä olen jo nukkumassa! 😀 Nimimerkillä toinen mummo. Joka tapauksessa, kuten sanoit, hieno perinteinen tapa. Ja onhan se kiva näyttää muillekin, että tässä ollaan ja pysytään. Onnea vielä lovebirds <3

    • Reply
      Petra Korpi
      August 24, 2016 at 15:41

      Ihanan ihana Miss M, kiitos onnitteluistasi! kuulostaa pelottavasti ihan samalta kuin meidän meno 😉 😉 Hyvää tuleekin vähän odotella, eikös ne niin sano! Ja hyvä kuulla että joukossa on muitakin mummoja <3 <3 Ootko myös vastaavasti samanlainen aamuvirkku kuin meikä? Useimmin se on ihanaa kun aamusta on saanut jo niin paljon aikaan, mutta parhaimmat jatkopirskeet ym missaan kyllä JOKA IKINEN kerta. Lolz!

      • Reply
        Miss M
        August 24, 2016 at 17:22

        Haha kyllä! Aamuvirkkuus, story of my life 😀

        • Reply
          Petra Korpi
          August 24, 2016 at 18:44

          Same story here! 😅

  • Reply
    Emmi
    August 24, 2016 at 17:10

    Olipas kiva kihlajaiskertomus! Ja itse olen samaa mieltä, mekin pidimme vuosi sitten kihlautumista ensin hetken ihan omana ja vain lähipiirin hykerryttävänä asiana :).

    Millaiseen sormukseen päädyit? Kiitos Petra blogistasi, se (eli siis sinä) on inspiroinut minua jo monesti!

    • Reply
      Petra Korpi
      August 24, 2016 at 18:43

      Kiitos Emmi sanoistasi, sait ison hymyn huulilleni 😗 Niin äly makeeta että maltoitte fiilata asiaa ensin keskenänne ❤️ Ja niin, hommassa kävi niin ettei mulla ollut sormeni pelissä sormuksen suhteen lainkaan. Markku, suloinen lurjus, oli salaa hoidellut asian. Kurkkaa instaan niin näet kuvan (joka tosin hieman vääristää, sillä ihan niin valtava se ei ole) Hahh 🙂

  • Reply
    Laura
    August 24, 2016 at 18:26

    Onnea kovasti ja kiitos kuin jaoit tämän kihlautumistarinan meille lukijoille 😘! Sun ajatukset tämän(kin) asian suhteen on vaan niin fiksut.. Tuntuu että just se pariskunnan oma fiilistely jää monella ihan taka-alalle kun asiaa ollaan heti postaamassa someen. Toki kukin tyylillään.. tässäkin asiassa ;)!

    • Reply
      Petra Korpi
      August 24, 2016 at 18:46

      Kiitos Laura ❤️❤️❤️ Osuit ihan naulan kantaan! Samaa mieltä ollaan täällä 😊

  • Reply
    Sanna
    August 24, 2016 at 20:00

    Ihana kertomus ja ihanat te 🙂 Ja niin kaunis sormus!!

    Hyvä vaan juhlia ja ihmetellä lähipiirissä ennenkuin kertoo kaikesta julkisesti.

    • Reply
      Petra Korpi
      August 24, 2016 at 20:21

      ❤️❤️❤️ kiitoshaleja suloinen Sanna!

  • Reply
    Anni
    August 25, 2016 at 07:54

    Onnea suuresti 🙂 Ihana ja kaunis tarina. Blogiasi jo pidempään seuranneena, en voi muuta kuin kiittää sinua kaikista niistä inspiroivista vinkeistä ja arkea helpottavista ideoista, joita meille lukijoille täällä jaat. Tekstistäsi välittyy aito ja luonnollisella tavalla ihastuttava ihminen. Tulin tästäkin uutisesta todella hyvällä mielelle. Kaikkea hyvää teille! 🙂

    • Reply
      Petra Korpi
      August 25, 2016 at 08:18

      Anni! Kääks! Oot ihana ja sait mun silmät ihan kostumaan kommentillasi ❤️❤️❤️ Kaikkea hyvää myös sun syksyyn 😊

  • Reply
    Henna
    August 25, 2016 at 09:33

    Ihana tarina ja ihana hetki varmasti ollut <3 Onnea vielä! Mäkin sain omalla mittapuullani kauan odottaa kosintaa, mutta nyt tuntuu, että sen aika oli juuri oikea 🙂 Ensi keväänä vihdoin sanotaan toisimme tahdon reilun 8 vuoden yhteiselon jälkeen. Ja tiedätkö, mulla oli ihan sama fiilis kihlauksen kertomisesta. Olisin halunnut huutaa ilon koko maailmalle, mutta sitten se jäikin meidän ja ystävien asiaksi 🙂

    • Reply
      Petra Korpi
      August 25, 2016 at 11:02

      Voi että, tulipa lämmin olo tuosta teidän ensi kevään yhteisestä päivästä <3 8 vuotta kun on yhteisiä hetkiä alla, niin jännityskin on varmaan sellainen maltillisempi - toki ihanan kihelmöivä. Kiitos Henna kommentistasi ja ihanaa syksyä!:)

  • Reply
    lotta
    August 25, 2016 at 10:49

    Aivan ihana ! *sydänsilmäemoji*

    • Reply
      Petra Korpi
      August 25, 2016 at 10:58

      Lotta sulle takaisin sydän- ja sydänsilmäemojeja!

    Leave a Reply