Heartbeats Travel Yummy

Fäviken – An Adventure To Remember

heartbeats_petrakorpi_faviken_nofilter_bluemomentheartbeats_petrakorpi_faviken_yardheartbeats_petrakorpi_favikenViime kesäkuussa Markku sai 35v-lahjakseen kalenterimerkinnän.

Saatatte jo tietää, että tykkään lahjoa pikemminkin kokemuksilla kuin tavaroilla ja materialla.

Lahjan aika konkretisoitua oli viime viikon tiistaina eli marraskuun 8. päivä.

Jos mennään ajassa hieman taaksepäin tämän vuoden kevääseen, saimme ystävältämme – kiitos Bobo –  vinkin Netflixin sarjasta nimeltä Chef’s Table. Ahmittiin tuo hetkessä, ihastellen niitä äärimmäisen hienoja ravintoloita ja vielä hienompia keittiömestareita ja heidän elämänfilosofioitaan. Kussakin jaksossa sukelletaan hyvin lähelle päähenkilöä, ei pelkästään ruuan näkökulmasta, vaan myös arvoihin, odotuksiin ja elämään ylipäänsä. Dokumentti onnistuu kertomaan jotain syvempää meistä ihmisistä täällä maapallolla ja koska ruoka koskettaa meitä kaikkia, on se kulttuurina niin täydellisen universaali. ISO SUOSITUS jos sarja on teillä vielä katsomatta!

Pian sarjan rohmuamisen jälkeen (siis silloin alkukeväästä) rohkenin laittaa mailia erääseen siinä olleista ravintoloista, joka meille molemmille jäi lähtemättömästi mieleen: FÄVIKEN.

heartbeats_petrakorpi_faviken_details2heartbeats_petrakorpi_faviken_downstairsheartbeats_petrakorpi_faviken_fieldsofheartbeats_petrakorpi_faviken_booksKohtelias vastaus kuului nopeasti: vapaa pöytä yösijan kera kahdelle löytyisi seuraavaksi marraskuun 8.päivä tiistaina.

Nauroin varmaan ääneen, mutta sormet syyhyten vastasin, että lukitaan tuo. Marraskuussa tiistaina pitäisi matkata keskelle Ruotsia?!  Maksoin etukäteen maksettavan dinnerin ruoka-osuuden ja pidin suuni supussa. Asian piti säilyä yllätyksenä!

Koska Markku lukee meikäläistä kuin avointa kirjaa, arvasi hän kohteemme lentäessämme Tukholmaan. Miten ihmeessä, en tajua?! Ensi kerralla varaan tyypin kalenterista taas vaikka 5 päivää ja vienkin tuohon Töölöntorin nakkikiskalle lemppariateriallemme eli makkaraperunoille.

No, se oli itse asiassa huojentavaa kun pystyi vihdoin puhumaan asiasta ja lennettyämme Tukholmasta vajaan tunnin pyrähdys Åreen Östersundin lentokentälle laitoin sankarin itsensä vuokra-auton rattiin. Ajo Åreen ja yö siellä söpössä Bed&Breakfastissa. Odotetun THE päivän herätys olikin sitten astetta dramaattisempi. Hoidin puhelimitse ensin pari työasiaa, jonka jälkeen selasin instagramia ja silmilleni lävähti In-N-Out burgeri. Niitähän on nykyään feedi välillä ihan täynnä, mutta tämä oli eri juttu. Kuvan oli ladannut Fävikenin sielu Magnus Nilsson, kun vielä edellisenä päivänä hän lataili kuvia kaaleista ja lihankimpaleistaan Fävikenissä.

EI SAAMARI!

Myönnän että saatoin olla aamiaisen ajan hieman hämilläni, ärsyyntynytkin. Miten voi olla, että sinä marraskuisena tiistaina kun me matkataan tuonne hevon kuuseen, päättää tuo velho lentää Los Angelesiin. Myöhemmin selvisi, että hän oli tulossa ravintolaan takaisin vain muutama tunti sen jälkeen kun me olisimme lähteneet. Kunnon läheltä piti tilanne siis kyseessä 🙂

No, tämänkin asian yli päästiin, vaikkakin syytän tästä täysin Markkua, sillä jos Markku olisi ruoka, hän olisi itsensäkin mukaan hampurilainen. Mikäs siis sen sopivampaa, kuin että Magnukselle iski pakottava burgerihimo.

Pakko vielä lisätä, että eihän kukaan normaalisti odota ravintolassa näkevänsä omistajaa tai keittiömestaria, mutta tuo pitkätukkainen peikkomainen ruotsalainen teki meihin niin ison vaikutuksen Netflixin välityksellä, että odotin hänen tapaamistaan innokkaammin kuin joulupukin tuloa koskaan lapsena. Suonette siis sen pettyneen aamufiiliksen mulle?

Jos unohdan myöhemmin sanoa, niin sanottakoon nyt; Magnuksen poissaoloa ei tullut mietittyä illallisen aikana kertaakaan. Sekin merkki siitä, kuinka hyvin hän henkilökuntansa “piiskaa”.heartbeats_petrakorpi_faviken_cellar2heartbeats_petrakorpi_faviken_mains3Tässä vaiheessa voisi olla järkevää kertoa, että Fäviken on naapurimaassamme Ruotsissa Järpenissä Jämtlandissa sijaitseva 2 Michelin tähden ravintola, joka on myös valittu maailman 50 parhaimman ravintolan joukkoon. Magnus Nilsson on kotiseudullaan Åressä nuorukaisena kokkikoulun käynyt keittiömestari, joka päätyi monien mutkien kautta takaisin juurilleen pyörittämään Fävikeniä. Magnuksen opinpolku on jo itsessään niin mielenkiintoinen, että jätän sen tarinan Netflixille kerrottavaksi. Joka tapauksessa äärimmäisen vaatimaton, mutta vaativa, luova sekä pakostikin hieman hullu tai ainakin hullaantunut henkilö on kyseessä.

Fävikenissä käytetään vain omilta tiluksilta tai muuten lyhyen etäisyyden päästä metsästettyjä ja kerättyjä raaka-aineita. Tämä päätös syntyi osittain pakostakin johtuen purevan kylmistä talvikuukausista, mutta osittain myös halusta korostaa ravintolan ja sen luonnon ainutlaatuisuutta. Sanovat että ainoastaan suola, sokeri ja viinietikka on hankittava ravintolaan muualta. Jämtlandissa käytetään paljon saamelaisillekin tuttuja ruuanlaitto-, metsästys- ja säilytystapoja. Aivan kuten aikojen alussa on selvitty kylmän talven yli, niin selvitään Fävikenissäkin: säilötään, kuivataan ja pakastetaan.

Saavuimme paikalle, ja meitä oli oitis ottamassa vastaan ystävälliset henkilökunnan jäsenet, jotka parkkeerasivat automme ja esittelivät maatalon huoneemme. Muitakin vieraita alkoi saapua ja pian löysimme itsemme saunasta kahden muun pariskunnan kera. Kuka menee pääsee saunomaan juuri ennen illallista tuikituntemattomien kanssa?

heartbeats_petrakorpi_faviken_room_wolfheartbeats_petrakorpi_faviken_room_wolf2heartbeats_petrakorpi_faviken_saunaSaunan jälkeen kokoonnuimme alhaalla, minä Markku ja noin 14 muuta vierasta. Meidät jaettiin muutamiin eri pöytiin nauttimaan alkupaloista ja juomista – meidän pöytään osui mukava nuori norjalaispari. Ilman sen suurempia alkupuheita tai muita alustuksia, oli illallinen yhtäkkiä jo hyvässä vauhdissa ja alkupalat sulivat suussamme. Lemppareihimme kuului muun muassa possunpääpallerot, pellavansiemen”näkkäri” sekä possun verestä valmistettu rapea suupala täytettynä taimenen mädillä.

Pahoittelut homeopaatilleni, joka on kieltänyt minulta possun syömisen. Pyrin tähän arkena.

Seuraavaksi siirryimme yläkertaan. Olin ainakin itse juuri sopivan rentoutuneesti jännittynyt.

Siellä meidät istutettiin kaikki omiin pöytiimme, varausten mukaisesti. Yläkerrassa tunnelma on hämmentävän väljä, huom ei väljähtänyt. Lihaa roikkuu kuivamassa katosta ja tunnelma on salamyhkäinen ja rento. Moni on kritisoinut Magnuksen ripeää tapaa tarjoilla koko 15 ruokalajin illallinen, mutta meille se ei tuntunut lainkaan liialta.

heartbeats_petrakorpi_faviken_scallops

heartbeats_petrakorpi_faviken_entree5heartbeats_petrakorpi_faviken_kingcrabheartbeats_petrakorpi_faviken_mains6Kuningasrapu lähes palaneen kerman kera oli yksi parhaista makupaloista, joita olen koskaan eläessäni maistunut. Ternimaidosta tehtyä jäätelöä, eläkkeellä olevan lypsylehmän lihaa (tämäkin johtaa Magnuksen tavasta ajatella erilailla, avarakatseisemmin) ja suurin ja mehevin koskaan näkemäni katajanoksilla kypsennetty kampasimpukka olivat asioita, jotka jäivät päällimmäisinä mieleeni.

Luonto tuntui ja näkyi lautasella.

Annokset eivät ole niinkään michelin-piiperrystä, vaikka toki siihen vaadittava ammattitaito annoksista huokuukin.

Henkilökunnan serviisi on käsittämättömän saumatonta, välillä melkeinpä näkymätöntä. Kunnes taas ihan kuin norsulauma he saapuvat isojen tarjottimien kera lattialaudat paukkuen vanhoja rappusia pitkin yläkertaan. Jokainen uusi ruokalaji viimeisteltiin yläkerrassa ja esiteltiin 2 terävän taputuksen kera.

Markun yksi lemppariasioista koko kokemuksesta taisi olla juuri nämä ryhdikkäät “huomio vieraat, lisää on tulossa” taputukset.

Palvelu on harmonista, kaikki tietävät mitä tekevät, mutta tunnelma on silti kaikkea muuta kuin jäykkä. Kuvailisin sitä kotoisan hienostuneeksi, hymyileväiseksikin. Ei missään nimessä mitään nokka pystyssä hifistelyä.

Kun illallinen oli syöty, oli aika siirtyä jälleen alakertaan vielä viimeisille jälkiruuille ja drinkeille. Itsetehtyjä karkkeja ja ja odottakaas kun kuulette: NUUSKAA! Nuuska saa meikäläisessä aikaan ison YÖK-fiiliksen, mutta jostain syystä lähin “reippaasti” kokeilemaan tuota Fävikenin itse valmistamaa irtonuuskaa. Ei elämäni parhaimpia kokemuksia, mutta ainakin hauska tapa kokeilla nuuskaa ensimmäistä kertaa 🙂 Te jotka seuraatte instastoorejani näitte ehkä kuinka Markun mielestä en missään nimessä voi missata 2 Michelin tähden nuuskakokeilua. Oli muuten Markunkin ensimmäinen nuuskakokeilu ikinä. Great success!

Kahvien ja mielenkiintoisten (kotona tehtyjen, kaikki Fävikenissä on siellä tehtyä) aveccien jälkeen pääsimme pikku rundille: ensin köökkiin, sitten maakellariin ja lopuksi vielä teurastamoon.

Ilta päätettiin pihalla olevassa tiipiissä, nuotion loimutessa, muiden vieraiden kanssa kokemusta jakaen.

Aamun herätys oli jälleen dramaattinen. Trumppi perkele. Vieraina ollut nuori jenkkipari mainitsi kylmän viileästi, että sanovat Euroopan rundillaan siitä edes päin olevansa kanadalaisia.

Noh, politiikka sikseen. Olimme kuulleet, että osa vieraista  on jopa illallista enemmän pitänyt Fävikenin aamupalasta. Ja kyllähän sekin oli kokemus! Tarjolla oli itsetehdyn jugurtin ja maksapateen lisäksi mm. poron sydäntä. Viipaleiden koosta saattoi päätellä että hirven sydän on PALJON luulemaani isompi.

Paikan sisustus oli juuri kuten odottaa saattoi; mitään ei ole heitetty hukkaan. Magnuksen metsästäessään käyttämä turkki roikkui seinällä matkalla yläkertaan, luoden visiota siitä kuinka keittiöön on juuri vasta tuotu päivän saalis.

Magnus on filosofi, joka todella osaa kokata. Raaka-aineiden arvostus on asia, josta tulisi keskustella yhteiskunnassa paljon enemmän, jo lapsille koulussa. Haluan ymmärtää Magnuksen ajatuksia entistä paremmin, ja vaikken itse kummoinen kokkikolmonen ehkä olekaan, niin aion lukea hänen kirjansa kannesta kanteen. Kirjan, jonka saimme Yhdysvaltalaiselta pariskunnalta kiitokseksi tarjoamastamme lentokenttäkyydistä. Kiitos Kevin ja Grace!

Olen suunnattoman ylpeä naapurimaastamme, ylpeä yrittelijäisyydestä. Inspiroidun valtavasti omalla alallaan menestyvistä ihmisistä, joille mitään ei ole ojennettu tarjottimella suoraan syliin. Ravintola-ala jos joku on helkkarin kovaa työtä.

Muistan ikuisesti illallisen ja aamiaisen lisäksi koko tuon maatilan, sen henkilökunnan, saunahetket uusien tuttavuuksien kanssa sekä ne maagiset maisemat, jotka lumi oli juuri ehtinyt paksusti verhoamaan. Viereinen järvi näytti hyytävimmältä koskaan näkemältäni ahdin valtakunnalta. Taidan kirjoittaa joulupukille, että haluaisin järvelle pilkkimään Magnuksen kanssa.

Se että saan kokea Markun kanssa tällaisia asioita, tekee meistä paljon rikkaampia kuin mikään määrä tavaraa koskaan voisi. Kiitollisena voin vain muistella matkaamme, ja toivoa että Fäviken säilyisi suosiostaan huolimatta aina ennallaan.

x,

Petra
PS. Se tylsempi osuus meinasi unohtua: juu, homma maksoi maltaita, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa. Majoitus on mielestäni täydellisen pakollinen juttu, eikä kaikille syöjille valitettavasti ole majoitustilaa. Yöpyminen oli kokemuksen ehdoton kruunu <3

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Tiinatuulia
    November 26, 2016 at 13:23

    Voi vitsi, vaikuttaa niin upealta Chef’s table on ehdottomasti meidänkin lemppari 🙂 Jäikö mieleen mikä mahtaa olla Fävikenissä suhtautuminen erityisruokavalioihin-onnistuuko sellainenkin tilauksesta?

    • Reply
      Petra Korpi
      November 27, 2016 at 09:56

      Oli U-P-E-A kokemus! Onnistuu ehdottomasti eli sinne vaan 😉😊🙌🏻

    Leave a Reply