Yhteistyössä: Gateau
Yksi asia josta en kieltäydy on leipä. Eih väärin, ei nimittäin mikä tahansa leipä, vaan h y v ä leipä.
Blogiani pidempään seuranneet tiedättekin jo etten ole kieltäytyjä-tyyppiä. Syön kaikkea, kohtuudella. Vaadin kuitenkin ruualta makua, laatua ja jopa elämyksellisyyttä. Ruoka on mulle paljon enemmän kuin polttoainetta.
Matcha-latte kyllä maistuu mutta sadoista ja taas sadoista ruokavillityksistä on nykyään vaikea pysyä kärryillä. Ton-ton-ton ruokavalio saa mun karvat pystyyn ja mielummin syön suomalaisia mustikoita kuin Perusta tuotuja goji-marjoja. Suosin kotimaista ja otan isovanhemmistani paljon mallia, joskin lihasoossit ovat kotikeittiössäni yhä useammin kasvisversioita.
Mutta mikä sitten tekee siitä leivästä hyvän?
Sen taikina tietty. Parhaimmalle maistuvat leivät joiden taustalla on käsityö, vuosikymmeniä vanhat perinteet ja puhtaat raaka-aineet. Yksinkertaista? Ehei! Veden ja taikinoiden lämpötiloja mitataan ja varmistetaan, että ympäristötekijät ovat leivonnalle otolliset. Juureen tehtyjä leipiä kohotetaan pitkään, jonka jälkeen ne paistetaan arinauunissa. Sanapari juureen leivottu saa ison hymyn kasvoilleni joka kerta sen kuullessani.
Hyvän leivän tunnistaa myös siitä, että leipurin kädenjälki näkyy. Huomisen leipä voi tulla uunista erimuotoisena kuin tänään, ja se on merkki hyvästä. Leipurin päivän fiilis saa pitää näkyä!
Pompin innosta kun huomasin että alakertaamme on aukeamassa Ruotsin reissuilta tuttu leipomo nimeltä Gateau. Gateaun logo oli hauskuudestaan johtuen jäänyt mieleeni hyvin, kuten myös sen leivät. Ruotsissa jo vuodesta 1937 toiminut leipomo on saapunut Suomeen ja se tunnetaan nimen omaan pitkistä perinteistään.
Töölöntorilla aamutakissa viuhahteleva tyyppi olen siis minä. Onneksi pyjama-look on ollut muodissa jo hetken ja Gateaun nauravainen henkilökunta tunnistaa jo meikäläisen!
Meidän ei Markun kanssa tule keitettyä kotona kahvia, joten niinä aamuina kun kahvihammasta todella kolottaa, on apu lähellä.
Pääkaupunkiseudulta löytyy jo peräti 13 myymälää. Kaikki jauhot tulevat suoraan Lahden myllystä ja leipomo sijaitsee Helsingin Sörnäisissä, josta joka aamu tuoreuttaan höyryävät lähetykset saapuvat myymälöihin.
Leipä on viime vuosina saanut ylleen pahiksen viitan. Turhia hiilareita ja vaaleaa mössöä, sanotaan.
Värikkäät kasvispainotteiset ruuat kuuluvat arkeeni, ja niin tekee leipäkin. Vatsani tykkää (ja toimii) ja päivän kuidun saannista tulee pidettyä huolta ihan vahingossa. Jos kysytte vinkkejäni ravitsemukseen liittyen, niin kärkisijoille pääseekin juuri yes girlin puolelle kirjoittamani kuituhehkutus.
Kuitu on vatsan paras kaveri! Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja. Vaikka kuitu ei imeydy, on sillä lukuisia tehtäviä meidän ruoansulatuskanavassa. Se lisää myös kylläisyyden tunnetta, hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja sitoo sappihappoja alentaen veren kolesterolia.
Arkena valkkaan Gateaun hyllyltä kuitupommeja eli ruisrevittyä sekä kauraleipää. Viikonloppulempparini ovat ovat Grand Blanc, sekä sen pikkusisko Petit Blanc. Tunnistatte meikän kaupungilla laukusta sojottavasta patongista aina silloin kuin meille on tulossa arvovaltaisia vieraita, kuten tällä viikolla mummini. Joskaan emme mummin kanssa malttaneet odottaa patongin kanssa kotiin saakka vaan haukkailimme ratikassa suoraan patonkipussista ja jätimme jälkeemme kasan leivänmuruja. Siivoojille pahoittelut!
Leivän murut, eritoten kuoresta johtuvat, ovat muuten merkki hyvästä. Keittiömme lattia kaipaa rikkaimuria joka kerta kun leipää on leikattu, mutta tuo on pikku vaiva niistä makuelämyksistä. Kunnon kuori on paras osa leipää, eikö?
Leivänmurut ja kuidut siis kunniaan!
Arki on meillä monilla kiireistä. Sitä en ainakaan minä voi kieltää!
Itsetehdyt eväsleivät olisivat ideaali juttu, mutta useimpina päivinä aivan turhan kunnianhimoinen tavoite. Joogaan juostessani voin napata valmiiksi täytetyn leivän, lempparini ovat Gateaun täytetty maalaispatonki sekä lämminsavulohella täytetty ruisleipä.
Viime vuosien trendituotteet välipalaosastolla ovat olleet kaikenlaiset protskupatukat, mutta meikäläinen tarttuu enemmin vanhaan kunnon leipään kuin keinotekoiseen patukkaan. Haluan tietää mitä syön!
Joogaa tai muutakaan sporttailua ei kannata mielestäni tehdä typötyhjällä mahalla. Puolikas leipä ennen joogaa ja jäljelle jäänyt tunnin jälkeen on hyväksi toteamani kaava. Tunnin jälkeen ei tule ruokakaupassakaan himoittua mitään turhaa, suklaapatukkahyllyn kaverit saavat ihan rauhassa huudella perääni.
Leivän kanssa kannattaa relata. Päälle rehellistä voita tai vaikkapa punajuurihummusta.
Gateau on tuonut mun arkeen luksusta ja se jos jokin on hyvinvoinnille tärkeää. Ravintoladinnerit ovat ihania mutta syömisessä on oltava iloa eritoten arkena.
Luksusta on myös valmiista kakuista ja pullista nauttiminen, joita kyllä pyrin rajaamaan lähinnä viikonlopuille. Huushollissamme laitetaan ruokaa joka arkipäivä, mutta leipomisen jätämme mieluusti muille. Haluamme nauttia täysillä toisten valmistamista herkuista ja pääsiäispöytään olenkin jo tilannut passion-vadelmakakun sekä kuuluisan Gateau cheesecaken. 2 eri kakkua kätevän pienessä koossa, because why not!
Ihanan töhnäiset korvapuustit mussutan mieluiten sunnuntai-aamuina sängyssä tai pitkän ja rennon kävelylenkin päätteeksi.
Joogaa eikä syömistä pidä ottaa liian vakavasti. Elämme täällä kuitenkin vain kerran!
Vika pro-tip leivän säilytykseen tulee vielä tässä: taikinajuureen leivottu leipä säilyy parhaiten paperipussissa, jonka päälle laitetaan muovipussi. Paperipussi imee kosteuden, jolloin kuori jää rapeaksi, muovipussi taas pitää huolen siitä, että kosteus jää leipään säilyttämään sen mehevänä. Ruis-, kaura- ja saaristolaisleivät vaan paranevat ajan kuluessa.
Minkälainen on teidän lempparileipä? Tumma, vaalea, sitkeä vai pehmoinen?
Meikän on mahdotonta päättää, mutta onneksi ei tarvitsekaan!
Leivänmuruista viikonloppua kamut!
x,
Petra
Kiitos kuvista: Kriselda & Markku
