Contact

Instagram

Yummy

Travel

A Budget Traveller’s Luxury Tip #1

PetraKorpi_heartbeats_luxury_drink2Otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava. Vaikkei olisi budjettimatkalainen tai reppureissaamassa, niin ei varmasti kaikki ihan noin vaan nokkelasti käy joka ilta 25€/zipale drinksuilla. Me ei ainakaan.

Kalliit drinkit on kyllä ärsyttäviä, ja välillä olo on erityisen huijattu kun tuntuu, että koko annos on huitaistu huiviin kahdella siemauksella. Mikä niissä oikeasti muka maksaa!

Sitten muistan mikä.

Maksan mielelläni kaksin verroin enemmän laadukkaista tuoreista raaka-aineista, jotka korreloivat suoraan juoman laatuun ja makuun. Baarimikko saattaa käyttää viisinkerroin enemmän aikaansa kunnolla tehdyn drinkin tekoon, kuin niihin seduloiden tiskeillä tarjoiltuihin liukuhihnajuomiin (#sorisedu). Kuinkakohan useasti olen jättänyt drinkin juomatta ihan tyystin kun suussa maistuu tasan joku feikkisiirappi tai pahanmakuinen viina. Hukkaan heitettyä rahaa. Jos joku sanoo nirsoksi, niin whateva, voin mieluusti tarjota hänelle sen juoman.

Baarimikkoa voi tietty myös opastaa ystävällisesti ja jo pelkästään tuoreella limellä ja sitruunalla pötkii pitkälle. Silloin harvoin kun mieleni tekee muuta kuin viiniä, on vakkarini etenkin niillä hieman kyseenalaisilla tiskeillä simppeli ja pirtsakka margarita: hyvälaatuista tequilaa, sitruslikööriä (mieluiten cointreau), runsaasti limenmehua (tuoretta!!!) ja jäitä. Suolattu lasinreunus ja ISO KIITOS baarimikolle. Luulen olleeni edellisessä elämässäni meksikolainen, koska tämäntyyppiset kirpsakat juomat on ihan mun juttu.

Ja hups, ajauduin (taas) pahasti raiteilta. Perus petraa.

Takaisin pointtiin.

Reissussa lempiravintolamme on usein niillä sivussa olevilla pikkukaduilla, joskus rupuisillakin sellaisilla. Tähdet ei takaa välttämättä vielä mitään, jono taas usein kertoo sitäkin enemmänkin. Kaikki toki ihan ravintolakohtaista.

Kun mieli tekee punata huulet ja tsekata jotain muuta kuin räkäisiä vessoja sisältäviä kulmakuppiloita, on lempikikkani etsiä kaupungin tyylikkäin hotelli/ravintola, mielellään jollain kivalla twistillä eli vaikkapa henkeäsalpaavalla näkymällä.

Heartbeats_PetraKorpi_heartbeats_luxury_drinksDrinkit maksaa melkein poikkeuksetta tällaisissa paikoissa enemmän kuin edellisillan koko dinneri kahdelta, lol, mutta koean maksavani ikään kuin sisäänpääsystä, kokemuksesta ja toki siitä henkilökohtaisesta palvelusta + helkkarin hyvästä drinkistä. Kesälomareissullamme Portofinossa hehkutin Markulle ehkä 13 kertaa sitä kuinka rrrrakastin 3m päässä meistä ollutta flyygeliä (ja sen soittajaa) – siinä hän vaan rennosti soitteli menemään keskellä ravintolan terassia. Ihanaa soljuvaa ja jazzahtavaa taustamusaa, eikä mitään rasittavaa pimputusta. Livemusiikki etenkin ulkosalla syödessä on aika luxusta.

Joten, jos menosi on sama kuin meidän eli kukkaron nyörejä pitää kiristellä, mutta samalla haluaisit edes kerran kokea vastakohdan niille mäkkärin tarjottimille, niin astu rohkeasti luxushotlan aulaan sisään ja kerro tulleesi drinkeille. Ystävällinen hymy auttaa saamaan kivan pöydän. Wink wink.

Ruokalistojen hinnat saattavat kivuta taivaisiin, joten pelkillä drinkeillä mennään.

Mikä parasta, ne drinkit tilattuasi saat luultavimmin jos vaikka minkälaista pikkupurtavaa aina oliiveista suolaisiin tryffelisipseihin. Viimeksi meillä melkein meni naposteltavista oikeasti nälkä. #winning

Portofinon vinkkini on tulossa ensi viikolla (katsokaa nyt tuota näkymää!), ja Roomasta hotellibaarisuositukseni löydät täältä. Tee siellä kuten Markku ja tilaa Berries & Fashion. Pyörryttävän hyvää ja hihittelet pitkään jo pelkästään niille kovin miehekkäästi nimetyille vaihtoehdoille.

Tällaista reissuvinkkiä tällä kertaa.
Tsinguling viikonlopulle!

x,

Petra

 

Heartbeats Travel

Heartbeats City Guide: Livorno (And Some Pisa Too)

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno3Milanosta junalla Roomaan ja sieltä vuokrakiesi alle ja länsirannikkoa ylös takaisin Milanoon.

Ensimmäinen pitstoppi Rooman jälkeen valikoitui ihan arvalla ja voi pojat kuinka tuo arpa todella suosi.

Livorno on vanha satamakaupunki lähellä Pisaa, joka hurmasi minut ainakin erilaisuudellaan. Ei mitään fancy schmancy meininkiä, vaan ennemminkin teollisuuskaupungin rajumpaa luonnetta. Saattoipa mielipiteeseeni vaikuttaa toki sekin, ettei Lirvonossa näkynyt turisteja vaan melkein ainoastaan paikallisia kesälomailijoita. Joka tapauksessa – voisin vallan mainiosti skipata malediivitjamuutvastaavat hamassa tulevaisuudessa tapahtuvalla häämatkallamme (häistä ei vielä hajuakaan eli tähän voi vierähtää hetki) ja viipyä Livornossa päivän tai pari ja ottaa sieltä laivakyydin Sardiniaan tai Korsikalle. Ehkä MOLEMPIIN?

JOO!

Livornoon ajoi Roomasta kolmisen tuntia. Helppo nakki, mutta kombona +35 helle ja vedenjuonti (ja se että autojen ilmastointi ja kurkkuni ovat elinikäisesti riidoissa) ei ole se kätevin. Pissahätää piti pidätellä hetki jos toinenkin.

Perillä tiesimme odottavan ehkä hieman normaalista poikkeavan Bed & Breakfastin. Pari ärräpäätä luultavasti pääsi ennen kuin navigoimme itsemme oikeaan osoitteeseen, ja perillä ensin hieman hämillämme katselimme ympärillemme, kunnes eräs yllä olevan kuvan talon ovista aukeni ja kuulimme nuoren naisen huhuilevan etunimiämme.

Olisin hyvinkin saattanut skipata tämän Heartbeats City Guiden Livornoon, koska viivyimme vain yhden yön yli ja kaupunki oli monen mielestä ehkä vähemmän mieleenpainuva kuin muut kohteemme.

Astuttuamme tuon naisen perässä sisään majataloomme, tiesin että Livornosta pitää antaa ainakin yksi vinkki:

Casini D’Ardenza

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno10

<< Entry hall >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno9

<< Downstairs living room >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno11

<< Every detail was SPOT ON! >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno5

<< We were served rosé on the back yard first thing upon arrival >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno22

<< His grin says it all + OH look at the black cutie too >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno6

<< A mirror selfie in our lovely marble bathroom >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno7

<< The bathroom in the other bedroom was for some reason my favorite part – SO CHIC! >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno17

<< The floors (left) and the ceilings with the most beautiful frescos (right) where just breathtaking >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno12

<< Housemade breakfast was delicious >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno8

<< So unbelievably glad we found this place! >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno2

<< Strolling down the beach walk >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno1

<< The cutest seafood restaurant, La Persiana, by the sea >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Livorno

<< And the view from our dinner table! Ohh emmm gee! >>

Heartbeats_PetraKorpi_Pisa_Tower

<< From Livorno we drove about 1 hr to check out the leaning tower of Pisa >>

Casini D’Ardenza oli upea paikka, jota suosittelen majapaikaksi todella lämmöllä.

Virginia oli ottanut vanhemmiltaan paikan hoidettavakseen ja teki siinä 10++ työtä. Yritin huutaa perään ja vastustella, mutta hän kantoi (maailman kauneimpia portaita pitkin, miksen kuvannut niitä!?) painavan matkalaukkuni ylös, hän esitteli taloa, kertoi sen historiasta, vastasi uteliaisiin kysymyksiimme, tarjoili kylmää viiniä (coolerista jonka Markku olisi halunnut varastaa ostaa kotiin), valmisti runsaan aamupalan ja neuvoi meidän perumaan jo varaamamme illallispöydän, koska paikka oli kuulemma liian turisti. ONNEKSI, koska tämän myötä päädyimme syömään rannan sympaattiseen kalaravintolaan ostereita ja paikallista fisupataa auringon laskiessa purjeveneiden mastojen taa. Niin ihanan ällöromanttista!

Jos koskaan eksytte lähellekään Livornoa, niin juoskaa Casini D’Ardenzaan ja Virginian syliin! LOL!

Sijainti on mainio, hinnaltaan (noin 120e/yö) enemmän kuin sen arvoinen ja koko paikka kuin mistäkin Disney-sadusta. Meillä kävi hassu säkä ja olimme KOKO talossa kahdestaan – ihan absurdia. Mutta toisaalta taas tykkäämme tutustua ihmisiin, joten emme olisi laittaneet lainkaan pahitteeksi mikäli talon toisessa makuuhuone/kylppäri kombossa olisi yöpyjiä ollutkin. Huoneet olivat kaukana toisistaan ja välissä oli muun muassa kirjasto.

Ahh, kunpa voisin olla tuossa kirjastohuoneessa nyt paossa sateista päivää.

Some day I hope!

x,

Petra

Heartbeats Style Wellness

YES, YES & YES

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_8Eilen tuli kuukausi siitä kun sanoin kyllä.

Taidetaan olla vähän huonoja tän kihlajutun kanssa, kuukausi kulunut ja facebookitkin vielä päivittämättä.

Oopsie!

Lieneekö osasyynä ne monet vuodet, jotka tässä on jo toisiamme pällistelty. Toisaalta taas tuntui alunperinkin siltä, että asiaa on kiva fiilistellä ensin vain kahdestaan. Koska siitähän koko hommassa on kyse, meidän kahden suhteesta.

Älkää ymmärtäkö väärin, kihlaus oli maailman ihanin juttu, mutta ei se kyllä rehellisesti sanottuna oikein mitään muuttanut. Sitoutuneisuus tulee sisältä, ja sormukset (jotka alkuun tuntui molemmista kuin joiltakin “roskilta” sormissamme) on sitten vain se pinnalla näkyvä osa ja tietty keino kertoa ulos päin, mitä sisällämme tunnemme.

Vanhanaikainen, hieno tapa.

2 = 1.

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_11Luin jostain, että jo muinaiset egyptiläiset käyttivät kaisloista ja hampusta punottuja sormuksia avioliiton merkkinä. Sormusta käytettiin jo tuolloin vasemman käden nimettömässä, koska tuosta sormesta uskottiin virtaavan sydämeen asti ulottuva verisuoni. Sormuksen pyöreä muoto symboloi ikuisuutta, päättymättömyyttä.

Markun kanssa on tallattu yhdessä ylä- ja alamäkeä viitisen vuotta. Kliseistä, tiedän, mutta löysimme kai molemmat toisistamme sen “oikean”. Markku on paras kaverini ja vielä paljon sen päälle. Elämäni erityisin ihminen, jonka kädenpuristus, katse ja iho on huumeeni (eikä ne 10++ kokkaustaidotkaan ole pahitteeksi).

Itse kosinta oli TÄYSI ylläri. “Ei todellakaan tule tapahtumaan ällöromanttisesti, eikä ainakaan missään tapauksessa ulkomailla reissussa”, näin olen vastannut uteliaiden kyselyihin jo monen vuoden ajan.

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_2Kunnes…

Heartbeats_PetraKorpi_Engagement_sun_3Pariisissa heinäkuisena kesälomapäivänämme Markku käyttäytyi vähän “erikoisesti” (eli ihan perus settiä Markulta). Osteli keskellä kirkasta päivää muun muassa tuikkuja ja mansikoita suoraan silmieni edessä. Niin överi ilmiselvää, etten olisi ikimaaaaailmassa uskonut mitään tapahtuvan ainakaan silloin.

Koska käytökseni iltamyöhäisellä on useimmin verrattavissa eläköityneeseen mummeliin, oli Markulla nytkin haastetta pitää meikä hereillä suunnitelmansa mukaisesti, eli melkeinpä puoleen yöhön saakka, hah! Kaikki meni kuitenkin lopulta juuri kuten piti, vaikka meikäläinen hiippailikin tyylikkäästi jo yökkäri päällä kun toinen polvistui.

En oikein osaa nyt kirjoittaa asiasta enempää. Tällaista on vaikeaa saada “paperille”.

“We were together.
I forget the rest.”

-Walt Whitman

Jos teillä on mielen päällä kysymyksiä joista erityisesti haluaisitte kuulla, niin antakaa palaa 🙂

x,

Petra

PS. <3

PPS. Häistä ei ole hajuakaan. Mitään bridezillaa meikästä ei ainakaan saa!