Contact

Instagram

Yummy

Style Travel

Traveling In A Hoodie (Always)

Lentomatkoilla, varsinkin pitkillä sellaisilla, valkkaan päälle mukavat vaatteet.

Huokailen aina säälivästi business-jengille, pitkät lennot puvussa ei olisi mun juttu. Edes 1. luokassa. Joustavissa farkuissa kykenee kyllä Euroopan lentoihin, mutta muuten päälläni näkyy lähinnä ah niin tyylikkäitä joogatrikoita, cashmere-neuleita, lentosukkia ja tennareita 🙂

En erityisemmin viihdy lentokoneissa, mielummin teleporttaisin itseni kohteeseen viinilasilliselle. Kirjoittelin tänne muutaman käsimatkatavaravinkkini, eli siis poiminnat siitä mitä lähestulkoon aina paikkaan kassiin lennolle mukaan.

Suosin myös koneessa aina yhtä rentoa vaatetta:

hupparia.

Ai miksikö?

Hupun alla pääsee pakoon lentsikan vetoa (olen ihan vetofriikki ja Markku pyörittelee niin usein silmiään kun ravintolassa pyydän saada vaihtaa pöytää vedon vuoksi). Tylsin juttu ikinä on tulla lennolla kipeäksi! Huppu suojaa myös äklöiltä istuimen niskaosalta ja tyynyiltä. Sen alla on kivempi torkahtaa ja pääsee katseiltakin hieman suojaan.

Kuvissa päälläni ei tällä kertaa ole kuitenkaan huppari vaan uusin löytöni eli tuollainen hauska “hupparihuivi” Puman Rihanna-mallistosta. Aika kätevä tapaus, vai mitä sanotte? Täältä löysin nopsalla vilaisulla tuon malliston hieman samantyyppisen tuubihuivin.

Tämä lentojen pelastus pääsee tästedes varmasti jokaiselle reissulle mukaan!

Missä kledjuissa te tykkäätte lentää? Mukavuus vai lookki edellä?

x,

Petra

 

Wellness

Loving Lately: Crystal Deodorant

Jostain syystä kammoksun normidödöjä. Dovet ja Rexonat, yök. Hieroskella menemään imusolmukkeiden lähelle ties minkälaisia aineita ja myrkkyjä. Äitini ei ole ainakaan helpottanut tätä pelottelemalla kertomalla jo pienestä pitäen meille dödön alumiinin yms  mahdollisista vaaroista.

Antiperspiranteissa alumiiniyhdisteet ovat toiseksi yleisin ainesosa veden jälkeen. Myös yhdistelmätuotteet, joissa lukee “antiperspirant deodorant”, sisältävät alumiiniyhdisteitä. Samoin jotkut deodorantit. Suurimmassa osassa deodorantteja ei kuitenkaan ole alumiinisuoloja.

Yleisnimitys “dödö” on siis hieman harhaanjohtava, tai ainakin epäselvä.

Kirjoittelin jo täällä pätkän siitä millä perusteella dödön hyllystä valitsen.

Luonnollisuus edellä.

Olen aina ollut semmoinen kainalohikoilija ja kadehtinut Kiiraa joka veteli melkeinpä aina kokonaan ilman dödöä – ja tekee muuten niin edelleen. Vaikkei hikoilu olekaan järin kiva juttu, on ajatus kainaloiden ihohuokoset tukkivasta antiperspirantista vastenmielinen. Osa meistä hikoilee vähemmän, osa enemmän, mutta kyllä niiden kuona-aineiden on hyvä päästä kropasta ulos. Ihan sama vaikka paitaa koristaisi minkälaiset hikiläiskät 😉

Hikoiluhan on tosi jees, mutta allekirjoitan kyllä sen, että onhan se saunassa ja salilla kivempi kuin töissä tai yökerhossa.

Olin jo joskus aiemmin kokeillut mineraalikividödöä mutta luovuttanut heti. Tuntui siltä ettei siitä jäänyt iholle mitään. Ostelin ja testailin muutenkin varmasti kymmeniä erilaisia luonnollisia dödöjä, mutta koskaan en ollut tyytyväinen.

Sitten maltoin Markun suosituksesta (jepppp osaa ne miehetkin) kokeilla mineraalikiveä uudestaan. Ekat pari päivää olin edelleen tosi epäileväinen, mutta päätin että jatkan empiiristä tutkimusta ainakin pari viikkoa 🙂

Sori kaikille mahdollista hajuhaitoista tuolloin!

Meni ehkä viikko ja huomasin jo eron. Nyt tuosta on noin vuosi eli voin jo sen pituisella kokemuksella suositella kiveä lämpimästi.

Tuntuu että kainaloille dödö on sama kuin hiuksille shampoo eli mitä enemmän peset, sitä useammin sille tuntuu olevan tarve. Tukkakin tottuu siihen ettei sitä pese, eikä näin rasvoitu hullun lailla. Sama homma kainaloiden puhtauden kanssa, kun dödöä käyttää vähemmän/luonnollisempaa, tottuu hikirauhasetkin siihen jotenkin yllättävälläkin tavalla.

En osaa tarkalleen sanoa onko hikoiluni vähentynyt, mutta hiki ei ainakaan haise MILLEKÄÄN.

Tämä fiilis on mulle ihan supersiisti!

Ajattelin pyrkiä tuoksuissakin siirtyä pikku hiljaa luonnolisempiin versioihin (vinkkejä kaivataan!). En välttämättä heti kokonaan, mutta varmasti löydän ajan kanssa vaihtiksia korvaamaan ne lemppariDolcet ja Chanelit.

Jos joskus haluan vaikka juhliin mennessä varmistaa dödön tehoa, hieron ensin mineraalikiveä ja tämän jälkeen toista stickidödöä. Tuplateho? Ehkä, tai sitten vain lumettaä. Tuntuu kuitenkin toimivan!

Tuo kuvien Lavanilan dödö on stickeistä tämän hetken suosikkini ja sitä saa ainakin Sephoroista ympäri maailman jos ulkomailla osuu sellainen kosmetiikkapulju kohdalle. Kuvien mineraalikivi taas on Pariisin reissulta ostettu apteekkituote – varmaan olin silloinkin pakannut huonosti ja piti käydä ostoksilla?

Kiveä käytettäessä on tärkeä kostuttaa sitä hieman veden alla, jotta tuote levittyy helpommin kainaloon. Ja kuten alussa totesin, on kivelle annettava hieman aikaa, etenkin jos olet vuosi kausia käyttänyt antiperspiranttia. Alkuun fiilis voi olla kökkö, mutta älä luovuta: siirryttäessä antiperspiranteista luonnollisiin deodorantteihin kannattaa huomioida, että hikirauhaset alkavat puhdistua tehokkaammin, jolloin hikoilu aluksi lisääntyy. Testaa luonnondödöjä useampi viikko saadaksesi niiden todellinen teho esiin!

Trust me on this one! Kokeilkaa ja kertokaa fiiliksistänne!

x,

Petra

Yummy

My Favorite Fake Pasta (That Takes You 10 Minutes)

Pasta on ruoka, jota harvoin meidän perheessä syödään.

Italian reissuilla tämä puutos otetaan kyllä lujaa kiinni, ei huolta. Cacio e Pepe vie aina sydämeni!

Nyttemmin pasta-annoksia on tehty meilläkin yllättävän usein ja siitä kiitän kovasti Palmuston PARHAITA kikhernetuotteita! Ihan syystä ovat pastoillaan voittaneet vaikka mitä palkintoja. Upeaa työtä!

Heidän pastansa ovat 100% luonnollisia, kotimaisia (go Nokia!), terveellisiä, ravitsevia ja käsityönä tehtyjä.

“Pastat” ovat luontaisesti gluteenittomia, GMO-vapaita, vegaanisia, maidottomia sekä säilöntä- ja lisäaineettomia.

Ne sisältävät hitaasti imeytyvää hiilihydraattia eli ei pelkoa pastaähkystä tai suuresta verensokerin heilahtelusta. Pastassa on myös hyvin kuitua ja siitäkös tykkään.

Sanottakoon muuten tähän väliin, että postaus ei ole sponssattu, olen vaan tuotteiden suuri fani.

Rakastan lyhyitä sisällysluetteloita ja nämä tuotteet saavat siinäkin mielessä ison hymyn huulilleni. Naturalissa kikhernepastassa on 2 (!!) ainesosaa kikhernettä ja vettä ja chiliversiossa kolmea: kikhernettä, vettä ja chilijauhetta.

JESSSSS!

Räpsäsin teille eilen kuvat mainiosta lounaastani (toimii tietty illallakin), jonka valmistus ottaa hurjat 10 minuuttia. Käytin tällä kertaa tuota chilillä maustettua pastaa ja soossi on pikainen sienikastike. Vain mielikuvistus on kastikkeen rajana, sillä kikherneen makuun menee mielestäni vähän kaikki maut mitä nyt pastoissa yleensäkin käytetään.

– HEARTBEATS KIKHERNEPASTA –

♡ 250 g kanttarelleja (tai muita sienä kuten vaikkapa suppiksia)
♡ 2,5 dl kookosmaitoa (tai kookoskermaa veden kanssa sekoitettuna)
♡ 1 salottisipuli
♡ 1 valkosipulinkynsi
♡ 200g kikhernepastaa
♡ loraus soijakastiketta
♡ lehtipersiljaa
♡ limen mehua
♡ suolaa ja mustapippuria

➸ ➸ Pilko ensin sipulit. Pese ja pilko sienet ja paista nuo kuumalla pannulla, kunnes neste on kokonaan haihtunut. Lorauta pannulle rypsiöljyä ja kuullota siinä olevat sienet sipulien kanssa. Madalla hieman lämpöä, lisää kookosmaito ja soijakastike ja anna hautua viitisen minuuttia. Keitä samalla kikhernepasta ohjeen mukaan. Maista kastike ja mausta makusi mukaan ripauksella suolaa. Lisää sekaan hieman kuumaa vettä jos soossi on makuusi liian paksua. Sekoita kastike ja pasta kattilassa tai tee annokset valmiiksi lautasille kuten kuvissani näkyy. Purista päälle vielä hieman limenmehua ja rouhaise mustapippuria. Ripottele lehtipersiljasilppua ja voilá.

Ruuasta tuli muuten vähän vahingossa vegaani mutta sekös sopii meille. Näitä vahinkoja lisää! 🙂

Joko siellä on testailtu kikhernepastaa? Hyviä soossivinkkejä? Pelkällä öljyllä ja valkosipulilla “kastikkeena” pärjää myöskin jo pitkälle!

Palataan Pyhältä!

x,

Petra