Contact

Instagram

Yummy

Wellness Yummy

Leipä joka hymyillyttää

Yhteistyössä: Gateau

 

Yksi asia josta en kieltäydy on leipä. Eih väärin, ei nimittäin mikä tahansa leipä, vaan  h y v ä  leipä.

Blogiani pidempään seuranneet tiedättekin jo etten ole kieltäytyjä-tyyppiä. Syön kaikkea, kohtuudella. Vaadin kuitenkin ruualta makua, laatua ja jopa elämyksellisyyttä. Ruoka on mulle paljon enemmän kuin polttoainetta.

Matcha-latte kyllä maistuu mutta sadoista ja taas sadoista ruokavillityksistä on nykyään vaikea pysyä kärryillä. Ton-ton-ton ruokavalio saa mun karvat pystyyn ja mielummin syön suomalaisia mustikoita kuin Perusta tuotuja goji-marjoja. Suosin kotimaista ja otan isovanhemmistani paljon mallia, joskin lihasoossit ovat kotikeittiössäni yhä useammin kasvisversioita.

Mutta mikä sitten tekee siitä leivästä hyvän?

Sen taikina tietty. Parhaimmalle maistuvat leivät joiden taustalla on käsityö, vuosikymmeniä vanhat perinteet ja puhtaat raaka-aineet. Yksinkertaista? Ehei! Veden ja taikinoiden lämpötiloja mitataan ja varmistetaan, että ympäristötekijät ovat leivonnalle otolliset. Juureen tehtyjä leipiä kohotetaan pitkään, jonka jälkeen ne paistetaan arinauunissa. Sanapari juureen leivottu saa ison hymyn kasvoilleni joka kerta sen kuullessani.

Hyvän leivän tunnistaa myös siitä, että leipurin kädenjälki näkyy. Huomisen leipä voi tulla uunista erimuotoisena kuin tänään, ja se on merkki hyvästä. Leipurin päivän fiilis saa pitää näkyä!

 

Pompin innosta kun huomasin että alakertaamme on aukeamassa Ruotsin reissuilta tuttu leipomo nimeltä Gateau. Gateaun logo oli hauskuudestaan johtuen jäänyt mieleeni hyvin, kuten myös sen leivät. Ruotsissa jo vuodesta 1937 toiminut leipomo on saapunut Suomeen ja se tunnetaan nimen omaan pitkistä perinteistään.

Töölöntorilla aamutakissa viuhahteleva tyyppi olen siis minä. Onneksi pyjama-look on ollut muodissa jo hetken ja Gateaun nauravainen henkilökunta tunnistaa jo meikäläisen!

Meidän ei Markun kanssa tule keitettyä kotona kahvia, joten niinä aamuina kun kahvihammasta todella kolottaa, on apu lähellä.

Pääkaupunkiseudulta löytyy jo peräti 13 myymälää. Kaikki jauhot tulevat suoraan Lahden myllystä ja leipomo sijaitsee Helsingin Sörnäisissä, josta joka aamu tuoreuttaan höyryävät lähetykset saapuvat myymälöihin.

 

Leipä on viime vuosina saanut ylleen pahiksen viitan. Turhia hiilareita ja vaaleaa mössöä, sanotaan.

Värikkäät kasvispainotteiset ruuat kuuluvat arkeeni, ja niin tekee leipäkin. Vatsani tykkää (ja toimii) ja päivän kuidun saannista tulee pidettyä huolta ihan vahingossa. Jos kysytte vinkkejäni ravitsemukseen liittyen, niin kärkisijoille pääseekin juuri yes girlin puolelle kirjoittamani kuituhehkutus.

Kuitu on vatsan paras kaveri! Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja. Vaikka kuitu ei imeydy, on sillä lukuisia tehtäviä meidän ruoansulatuskanavassa. Se lisää myös kylläisyyden tunnetta, hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja sitoo sappihappoja alentaen veren kolesterolia.

Arkena valkkaan Gateaun hyllyltä kuitupommeja eli ruisrevittyä sekä kauraleipää. Viikonloppulempparini ovat ovat Grand Blanc, sekä sen pikkusisko Petit Blanc. Tunnistatte meikän kaupungilla laukusta sojottavasta patongista aina silloin kuin meille on tulossa arvovaltaisia vieraita, kuten tällä viikolla mummini. Joskaan emme mummin kanssa malttaneet odottaa patongin kanssa kotiin saakka vaan haukkailimme ratikassa suoraan patonkipussista ja jätimme jälkeemme kasan leivänmuruja. Siivoojille pahoittelut!

Leivän murut, eritoten kuoresta johtuvat, ovat muuten merkki hyvästä. Keittiömme lattia kaipaa rikkaimuria joka kerta kun leipää on leikattu, mutta tuo on pikku vaiva niistä makuelämyksistä. Kunnon kuori on paras osa leipää, eikö?

Leivänmurut ja kuidut siis kunniaan!

 

Arki on meillä monilla kiireistä. Sitä en ainakaan minä voi kieltää!

Itsetehdyt eväsleivät olisivat ideaali juttu, mutta useimpina päivinä aivan turhan kunnianhimoinen tavoite. Joogaan juostessani voin napata valmiiksi täytetyn leivän, lempparini ovat Gateaun täytetty maalaispatonki sekä lämminsavulohella täytetty ruisleipä.

Viime vuosien trendituotteet välipalaosastolla ovat olleet kaikenlaiset protskupatukat, mutta meikäläinen tarttuu enemmin vanhaan kunnon leipään kuin keinotekoiseen patukkaan. Haluan tietää mitä syön!

Joogaa tai muutakaan sporttailua ei kannata mielestäni tehdä typötyhjällä mahalla. Puolikas leipä ennen joogaa ja jäljelle jäänyt tunnin jälkeen on hyväksi toteamani kaava.  Tunnin jälkeen ei tule ruokakaupassakaan himoittua mitään turhaa, suklaapatukkahyllyn kaverit saavat ihan rauhassa huudella perääni.

Leivän kanssa kannattaa relata. Päälle rehellistä voita tai vaikkapa punajuurihummusta.

Gateau on tuonut mun arkeen luksusta ja se jos jokin on hyvinvoinnille tärkeää. Ravintoladinnerit ovat ihania mutta syömisessä on oltava iloa eritoten arkena.

Luksusta on myös valmiista kakuista ja pullista nauttiminen, joita kyllä pyrin rajaamaan lähinnä viikonlopuille. Huushollissamme laitetaan ruokaa joka arkipäivä, mutta leipomisen jätämme mieluusti muille. Haluamme nauttia täysillä toisten valmistamista herkuista ja pääsiäispöytään olenkin jo tilannut passion-vadelmakakun sekä kuuluisan Gateau cheesecaken. 2 eri kakkua kätevän pienessä koossa, because why not!

Ihanan töhnäiset korvapuustit mussutan mieluiten sunnuntai-aamuina sängyssä tai pitkän ja rennon kävelylenkin päätteeksi.

Joogaa eikä syömistä pidä ottaa liian vakavasti. Elämme täällä kuitenkin vain kerran!

Vika pro-tip leivän säilytykseen tulee vielä tässä: taikinajuureen leivottu leipä säilyy parhaiten paperipussissa, jonka päälle laitetaan muovipussi. Paperipussi imee kosteuden, jolloin kuori jää rapeaksi, muovipussi taas pitää huolen siitä, että kosteus jää leipään säilyttämään sen mehevänä. Ruis-, kaura- ja saaristolaisleivät vaan paranevat ajan kuluessa.

Minkälainen on teidän lempparileipä? Tumma, vaalea, sitkeä vai pehmoinen?

Meikän on mahdotonta päättää, mutta onneksi ei tarvitsekaan!

Leivänmuruista viikonloppua kamut!

 

x,

Petra

 

 

Kiitos kuvista: Kriselda & Markku

 

Heartbeats

Freezing Cold Water & Wedding Bells

Tasan kahden viikon päästä on jouluaatto ja siitä prikulleen viikon päästä tanssitaankin meidän häitä.

Oloni on ihan surrealistinen!

Tiedättekö sen tunteen kun välillä mietitte todella vakavissanne minuuttanne ja maailmankaikkeutta. HA! Huomaan oikeasti tuijottavani Markkua minuuttikausia miettien että kuka tuo paras ystäväni oikein on. Näen outoja unia ja hikoilen. Työstressi on suurempi kuin koskaan ja lautasella on kaikkea muutakin jännää. Talven pimeys väsyttää.

Ja samalla olen onnellisempi kuin koskaan.

Voi näitä aikoja ❤️ Ainakin on jotain jota muistella kiikkustuolissa.

Yksi henkireikä mulle on sauna ja kylmähoidot. Ei ole mitään josta en pitäisi yhtä vähää kuin kylmyys ja pimeys. Olen jäässä aina ja tämän talven onkin pelastanut “makuupussitakkini“. Ihan paras toppis aikoihin!

Kylmä järvi tai meri tekee kuitenkin taikojaan väsyneelle mielelle ja keholle!

Kylmähoitoja on ihana tehdä uskaltautumalla saunasta jäiseen mereen. Tunne on kuin olympiavoittajalla ja olo sen mukainen! Mitään HC-avantouimaria ei musta saa, mutta tykkään ääripäistä joten avannossa nopea dippaus sopii mulle hyvin. Toinen tapa kylmähoitoon on cryo-hoito. Tästä mielenkiintoisesta huippukylmähoidosta kerron huomenna lisää.

Kyselitte häihimme liittyen kaikenlaista, muun muassa mekosta, juhlapaikan koristeluista, vieraslistan rajaamisesta ja to do -listoista.

Joten tässäpä tulee sekalaista ajatuksen virtaa..

Vaikka olen toki aina toivonut ja uskonut pääseväni naimisiin, en ole varsinaisesti unelmoinut häistä. Suustani ei häihin liittyen kuule lausetta “Olen aina halunnut…”. Olen huomannut, että koska sulho on aika samoilla linjoilla tässä asiassa kanssani, olemme hiukan hakoteillä välillä. To do -listaa ei ole vieläkään olemassa vaikka RAKASTAN listojani. En tiedä minkä valssin tahtiin tanssimme häävalssimme, enkä varsinkaan sitä minkä väriset kynnet päiväksi maalaan. Ei hemmotteluhetkiä kaasojen kanssa tai muutenkaan.

Taidan olla tässä hääfiilistelyssä aika huono?

Ystäväni Kriselda piristi tänään päivääni suuresti viestillään:

-Puku check ☑️

-Kengät check ☑️

-Markku check ☑️

What else do you need?

Nimen omaan! What else? No juhlavieraat tietty sen juhlan tekevät ja heille on onneksi kutsut lähetetty.

Hyvä me! Hommahan on ihan hallussa.

Juhlapaikka on Tampereella ja sekin valikoitui ihan sattuman kaupalla – ei siis mikään “Olen aina halunnut häät juurilleni..” -tilanne. Löysimme unelmakohteen Virosta mutta paikan hintalappu oli Suomeakin huomattavasti kovempi, joten se jäi vaan haaveen tasolle. Kartanoon olisi mahtunut noin 40 vierasta, ja tykkäsin ajatuksesta pienistä häistä ulkomailla. Nyt kuitenkin halusimme kutsua uuden vuoden häihimme paljon porukkaa ja vierasmäärä liikkuu noin 110-120 hengessä. Ajankohtana uusi vuosi on saanut jo nyt paljon kiitosta!

No mites se puku? Senkin kanssa meinasi tulla kiire koska en meinannut löytää haluamaani. Jokainen liike ahdisti glitterin määrällä, helmoilla ja hörsylöillä. Ystävilläni on ollut upeita merenneitopukuja, joten tiesin haluavani jotain muuta. Sanoin etten missään nimessä halua kimallusta, siitä sain luisteluvuosiltani tarpeeksi ja että A-linjaa olisi hakusessa. Kaupasta tarttui jotain aika erilaista kuin nämä sanelemani kriteerit mutta mekko sopii varmasti tähän vuodenaikaan hyvin. Enempää en nyt paljasta, mutta hieman “hankalampi” mekko on kuin mitä olin suunnitellut. Tästä lisää mekkopostauksessa häiden jälkeen. Just wait and see!

Huomaan tekeväni päätöksiä aivan eri fiiliksen perusteella kuin tekisin kesämorsiamena. Pukuun ja kaikkeen muuhunkin liittyen. Ehkä joskus järkkäämme vaikka 5vuotis hääpäiväkemut jossain Italian lämmössä tai mökkimme laiturilla. Tanssimme romanttisissa asuissamme kukkaseppeleet päässä ja valvomme kilpaa auringon kanssa.

Nyt saamme nauttia erilaisista asioista. Hello tähtisadetikut!

Juhlapaikassamme on sen verran luonnetta, että koristeita viemme ihan minimin. Häissämme ei ole teemaväriä, mutta jos nyt vaikkapa kutsua katsoo niin kai se on sitten musta, valkoinen tai kulta. Hyvä ruoka ja viini ovat isossa roolissa! Rakastamme hyviä kokemuksia ruuan parissa, joita suhteemme aikana on tullut niin arjen kuin juhlan parissa vino pino. Muistatteko tämän Ruotsin reissun? Yhä ehdottomia lempparimatkojamme!

Vaikeimpia asioita tähän mennessä on ollut ehdottomasti vieraslistan karsiminen sekä koko kutsuruljanssi osoitteineen ja huonosti liimattuine kutsuineen. Kutsusta voin laittaa myöhemmin kuvaa, mutta sen sisältä paljastui saajilleen levyllinen Goodion suklaata. Herkullista postia siis 😉

Tämän lisäksi ihan kokonaisuudessaan häiden järkkääminen on ollut astetta tahmeampaa kuin olisin kokeneena tapahtumajärkkärinä kuvitellut mutta se johtunee siitä etten ole koskaan tykännyt olla porukan tai huomion keskipisteensä. Nyt tähän vaan pitänee asennoitua!

Lähipiiriltämme on tullut ihana ohje: tehkää häistä omanlaisenne. Hyvä ohje mutta ehkä normaalia hankalampi meikäläisille kun sitä tarkkaa visiota ei ole ollut missään vaiheessa ja kun meistä niin moni ratkaisu olisi tosi jees.

Kesähäät Virossa, yes plase! Talvihäät Tampereella, why not!

We are definitely going with the flow!

Seuraavaksi to do -listalla on to do-listan tekeminen. Lol!

Kertokaahan jos teillä on vielä viime hetken vinkkejä <3

Kirkko jännittää aika paljon, olen tosi herkkis tällaisissa tilaisuuksissa ja epäilen ettei kyyneliltä voida puoleltani välttyä.

Palataan pian!

x,

Petra

 

 

 

 

Kuvat: Svante Gullichsen

 

Heartbeats

Soon To Be

Kääk!

Tasan kuukausi ja meikäläistä saa rouvitella. Crazyyyyy!

Häähässäkästä lisää myöhemmin mutta nyt muutama sana polttareistani.

Kaasoni nimittäin ylittivät itse itselleen asettamansa riman noin kilometrillä. Polttarit olivat täydelliset ja ihan MUN näköiset.

Naurua, yllätyksiä, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, naisenergiaa, aurinkoa ja huonoja vitsejä. Seiskan mukaan myös skumpalla ryyppäämistä. Jopas jotakin!

Jouduin myös epämukavuusalueelleni muun muassa karaoketaksissa sekä erinäisten tehtävien myötä. En ole polttaritehtävien suurin fani ja näemmä sanonut sen niin monesti ääneen, että kaasot päättivät hieman näpäyttää. Be careful what you wish for!

Parasta oli nähdä kuinka hyvin sekalainen seurakuntani hitsaantui hetkessä yhteen. Monet ystävistäni eivät olleet koskaan nähneet toisiaan mutta se teki reissusta vaan entistä värikkäämmän Olen aina tykännyt tutustuttaa ihmisiä ja jakaa ystävyyttä. Kahden hengen kuppikunnat ei ole mun juttu!

Portugalin keli hemmotteli meitä ja pääsin esittelemään karvaisia kinttujani ja kupattua selkääni upean vuokrakämppämme poolille. Markku oli pakannut (kaasojen antama lista apunaan) paniikissa kamani kasaan vartissa ja nauroimme ääneen miehen tavalle pakata: 3 päivän reissulle muun muassa viidet rintsikat. Parempi överit kuin vajarit!

Meitä morsiamia on moneen mutta ajattelin jakaa muutaman vinkin omien kokemusteni perusteella.

 

♡ Jos olet morsian, kommunikoi mahdolliset toiveesi SUORAAN ja selkeästi kaasoille, älä odota heidän lukevan ajatuksiasi. Jos et esimerkiksi halua olla erossa pienestä vauvastasi, kerro se heille! Itse en toiveita jaellut koska rajoittavia seikkoja ei ollut ja luotin avoimin mielin lähimmäisteni kykyihin.

♡ Kaaso, älä kerro polttareista kuin ihan pakollisille. Jos kuitenkin pääsee käymään niin kuin meillä ja joku möläyttää, suosittelen hämmennysstaktiikkaa. Erinäiset hämmentävät lisävihjeet / “vahinko”paljastukset saavat morsiamen pään ihan sekaisin. Nyt puhun kokemuksesta. Älkää luovuttako toteamalla, että siinä se ylläri oli ja meni.

♡ Budjettihommiin voit morsiamena vaikuttaa halutessasi osallistumalla itse x summalla polttarikassaan. Aktiviteetit joista osa jää pois rahasyistä on aina blaah! Jos tiedät että jollain on tiukkaa ja haluat hänet ehdottomasti mukaan, voit oman rahatilanteesi mukaan jeesata kyseistä ystävää.

♡ Yhteiset aktiviteetit ovat muistorikkaimpia. Morsian voi mennä höyhenhierontaan tai kasvohoitoon sitten omalla ajallaan, käyttäkää aika fiksusti hyväksenne.

♡ Kaasoille vinkki: älkää aikatauluttako hommaa liian tiiviiksi! Parasta on se yhdessä hengailu ja höpöttäminen.

♡ Yksi lempparijutuistani koko polttarireissulla oli puhelinlakko. Olin kaikki päivät 24/7 ilman puhelinta ja se oli I H A N A A! Aistit olivat avoinna ympärilläni tapahtuville asioille ja hetkessä eläminen oli huomattavasti helpompaa <3 Lempparivinkkini for sure!

Kertokaas sitten että mitä haluaisitte kuulla häihin liittyen? Onko teissä tämän talven tai tulevan kesän morsiamia?

Täällä alkaa pikku hiljaa iskeä paniikki. Onneksi pääsin tänään sekoittelemaan Frantsilan eteerisistä öljyistä oman tuoksuni, jota nuuhkimalla vältyn varmasti kaikenlaisilta mahdollisilta bridezilla-hetkiltä. Sain nimetä tuoksuni itse ja lopputuloksena syntyi: Soon To Be.

x,

Petra